Hei,
anteeksi, kun minusta ei ole hetkeen kuulunut mitään! Niin monta kertaa olen
istahtanut koneen ääreen aikomuksenani kirjoittaa tänne vaikka mitä, mutta
sitten olen tunnin netissä seilaamisen jälkeen vain sulkenut koneen ja tehnyt
jotain muuta.
Tuntuu, että on tapahtunut paljon ja toisaalta ei mitään. Olen saanut painoni laskettua 56 kiloon ja luulen, että tähän se jää tai ainakaan en yritä enää saada useita satoja kaloreita miinusta lähes päivittäin. Tämän jälkeen se, mikä lähtee on plussaa, mutta en pakota kehoani laihtumaan. Päinvastoin, tiedän, että luultavasti tästä painoni vain nousee, mutta se ei ahdista ollenkaan, päinvastoin. Se paino, mitä minulle tulee, on tarpeellista sisälläni kasvavalle ihmiselle ja se on painoa, jota kannan mielellään.
Aamupahoinvointia on ollut jonkun verran, mutta olen oksentanut vain pari kertaa. Lisäksi väsymystä, kylmyyttä ja muuta ei niin mukavaa, mutta siitäkin huolimatta olen koko lokakuun ajan ollut aktiivisempi kuin hetkeen! Olen käynyt lenkeillä, kerrostalomme kuntosalilla, olen joogannut ja tanssinut ja käynyt pitkillä kävelyillä I:n äidin tai siskon kanssa. Vain yhtenä viikkona olen ollut yhden päivän lähes kokonaan liikkumatta, mutta muuten olen liikkunut jopa 3-4 tuntia päivän aikana eri tavoin.
En ole syönyt niin paljon raakaruokaa kuin mitä olin toivonut, mutta ehkä tässä kohtaa voin sallia sen, että elän suurimman osan päivistä tavallisella, todella terveellisellä vegaanisella ruokavaliolla. Mistä I toki on ollut huolissaan, koska hän ei tunne ketään, joka olisi ollut ilman lihaa ja maitotuotteita raskauden ajan, mutta olen koonnut hänelle kattavasti tietoa vegaanisen ruokavalion plussista raskaana ollessa.
Ja etenkin alkuraskauden pahoinvointi ja myöskin koko raskauden kestävä turvotus on näyttänyt helpottuneen kaikilla niillä vegaaniäideillä, joiden kokemuksia olen lukenut. Tarkoittaen siis sellaisia äitejä, jotka ovat selvästi todella tietoisia tämän hetken vegaanituotteiden ravintosisällöistä (tai enemmänkin niiden puutteista) ja syövät pääosin puhdasta ravintoa tehden itse pastakastikkeet jne.
Jos I ei ole ollut kotona ruoka-aikaan, olen ilman omantunnon tuskia ottanut esiin taas yhden niistä lukuisista Nikokadon ja Hungy Fat Chickin videoista, joita olen tallentanut omaan soittolistaansa. Samalla olen katsonut tyytyväisenä minun lautasellani olevaa terveellistä ja ravitsevaa ruokaa ja miettinyt miten paljon paremman valinnan minä olen tehnyt.
Kävimme noin kuuden viikon kohdalla ultrassa, koska jotenkin minua ahdisti ajatus siitä, että kaikki olisi valhetta ja raskauteni olisi vain minun omaa haluani olla raskaana eikä mitään oikeaa. Mutta siellä se pieni ihme oli. Seesamin siemenen kokoinen olento, josta kehoni rakentaa jokaista pientäkin verisuonta myöten ihmisen. Ajatus, jota en vieläkään osaa tajuta todeksi.
Itaewonin halloweenista on vuosi enkä voi uskoa sitä.
Mihin kaikki nuo 12
kuukautta oikein katosivat?