Uusi viikko

Kuva on omani

Hah, perus Minnin modus operandi: ole huolissaan terveydestäsi, käy läpi koko elämäntapasi ja ole sitä mieltä, että sinun pitäisi jopa tuoda takaisin hyvin extreme tapa syödä, jotta olisit parhaimmillasi. Ja vedä sitten sekä perjantaina että lauantaina perseet ja sunnuntaina syö roskaruokaa. Ah, fantastico! Omassa päässäni tämän kaiken perustelut taisivat olla se, että en hetkeen kuitenkaan näe Suomen päädyn ystäviäni ja sukulaisiani, joten I might as well... 

Lauantaina olin toooodella väsynyt, mutta H:n kanssa touhutessa tuo väsymys unohtui ja ehkä se johtikin sitten siihen, että äitini yllyttämänä punasin huuleni seitsemän aikoihin illalla ja suuntasin "muutamalle" lasilliselle ystävieni kanssa. Sunnuntaina heräsin levänneempänä kuin lauantaina huolimatta siitä, että join paljon enemmän, mutta mahani oli ehdottomasti enemmän sekaisin ja ärtynyt. Tämä ei kuitenkaan estänyt minua syömästä päivälliseksi pizzaa, karkkia ja jäätelöä. 

Tänään olenkin kärsinyt todella pahoista mahakivuista ja mahan turvotuksesta. Lisäksi olen huomannut ärsyyntyväni todella helposti ja muutenkin mieliala on vaihdellut todella paljon. Kaikesta huolimatta tänään siivoilin asuntoa Souliin palaamista varten, pesin pyykkejä ja kävin myös H:n kanssa puolentoista tunnin reippaalla kävelyllä. Pohdiskelin ruoka-asioita ja elämäntapaani ja tulin siihen lopputulemaan, että tällä hetkellä järkevintä lienee vain siirtyä kokonaan kasvipohjaiseen ruokavalioon ja lisätä hedelmiä joka päivälle. Ja pysyä kokonaan erossa alkoholista, koska en selvästi osaa vain kohtuukäyttää sitä. 

Totta kai haluan päästä syvälle siihen, miksi olen ollut niin useasti kipeänä viime vuonna. Mutta ehkä lähden kuitenkin liikkeelle varovaisin askelein, jotta en tule rikkoneeksi sitä hyvää pohjaa, jonka olen saanut rakennettua arkeeni. Sellainen pohja, joka toimii huolimatta siitä, missä maassa olen, olenko yksin H:n kanssa vai onko koko perhe paikalla... 

Lisäksi olen tutkinut paljon erilaisia juoksutapahtumia sekä Soulissa että Toscanassa ja tällä viikolla ajattelin laittaa noita tapahtumia kalenteriini. Tällä hetkellä tavoitteena olisi juosta 10 kilometriä ennen huhtikuun puoliväliä joko 6. tai 12.-13.4. ja sitten kokonainen puolimaratoni joko Soulissa 14.6. tai vasta Toscanassa alkutalvella. Täytyy siis myös nyt viimeinkin tehdä itselleni kunnon treeniohjelma ja ryhtyä treenaamaan tavoitteellisesti! Tällä hetkellä pelkään, että polveni eivät kestä tätä, mutta katsotaan... Teen parhaani ja jos se ei riitä puolimaratoniin asti niin se täytyy vain hyväksyä ja voin sitten vain nauttia juoksemisesta itsekseni tai käydä 5-10 kilometrin juoksutapahtumissa. 

Näillä ajatuksilla uuteen viikkoon! Lähdemme H:n kanssa takaisin Souliin torstaina ja olemme perillä perjantaina enkä malta odottaa tuonne kotiin pääsemistä. Niin tarpeellinen kuin tämä Suomen visiitti onkin ollut, tulee olemaan ihanaa palata takaisin Souliin. ♡

Tämän hetken terveydentilani ja vuoden 2025 tavoitteet

Kuva on omani

Hrrr, miten kylmään perjantaihin heräsinkään! Tämän talvisen Helsingin keskellä tuntuu absurdilta, että kuukauden päästä kävelen jo vaaleanpunaisista kirsikankukista hohtavassa Soulissa. Juuri nyt odotankin tuonne kotiin paluuta todella, todella paljon, vaikka viime vuonna laskin tunteja Helsinki-Vantaalle saapumiseen. :D Alun perin minun piti olla Helsingissä vain tammikuun puoleen väliin asti, mutta pidensin reissuani, koska en ole nähnyt Suomen päässä olevaa perhettäni tai ystäviäni niin pitkään aikaan eikä I:kään ole kotilomilla.

Joka tapauksessa itse tämän tekstin aiheeseen eli missä mennään juuri nyt terveyteni osalta? Kuten täältä on luettavissa, olen etenkin viime vuonna kipuillut erilaisten ruokaidentiteettien välillä ja on ollut todella vaikeaa myöntää itselleni sitä, että kaikki se, mitä olen jo vuosien ajan tavoitellut, ei ehkä tuokaan minulle aitoa iloa ja onnea.

Ymmärrän nyt, että asettamani todella ahtaat raamit ovat pitäneet minut epäonnistumisen tiellä. Ne ovat ahdistaneet minua ja luoneet epäonnistumisen pelkoa, koska sääntöni ovat olleet niin tiukat, että epäonnistuminen on ollut todella pienestä kiinni. Niinpä olenkin sitten usein tunnesyönyt tuota ahdistusta ja stressiä pois ja näin ollen epäonnistunut eli tehnyt peloistani totta. Tämä on jatkuvasti laskenut itseluottamustani ja tuonut epäluottamusta minun ja minun itseni väliin. En yksinkertaisesti ole pystynyt itsekään luottamaan enää omiin lupauksiini ja sanoihini.

Viime vuoden keväällä minun oli raskauden takia saatava oksentelu loppumaan, joten annoin itselleni luvan joustavampaan ruokavalioon ja tuo toimi! Kuitenkin myönnän, että olen aika ajoin yrittänyt taas kutoa samanlaista tiukkaa verkkoa ympärilleni kuin aiemmin, mutta nyt en useinkaan ole päässyt ajatuksista tekoihin. Sen sijaan olen pysäyttänyt tuon vyöryvän lumipallon jo alkuunsa ja antanut itseni tuntea juuri sitä, miltä minusta on tuntunut: tämä (mikä ikinä ruokavalio ja elämäntapa se onkaan) ei vain tunnu enää minulta. 

Nyt olenkin tämän vuoden alusta lähtien syönyt taas hieman rennommin ja sen vaikutukset kyllä huomaa! Ahmimishimot ovat lähes kokonaan kadonneet, vaikka vielä toki joudun aika ajoin kohtaamisiin erilaisten triggeri-tilanteiden kanssa ja tällöin huomaan lähteväni luisumaan vanhoihin, pinttyneisiin tapoihin. Mutta ainakin juuri nyt tuntuu siltä, että pahin on takana. Tunne, jollaista en olisi vuosi sitten voinut koskaan enää kuvitella tuntevani!

Tässä kaikessa tärkein elementti on se, että en saa antaa itseni pysähtyä liiaksi miettimään enkä saa jumittua numeraalisiin mittoihin, vaan minun täytyy kiinnittää huomiota myös muihin asioihin. Miten vaatteet istuvat päälläni, olenko energinen, miten treenit sujuvat, onko minulla enemmän nälkä kuin normaalisti jne. En toki koe, että olisin tällä hetkellä parhaimmassa mahdollisessa terveydentilassa, mikä varmasti johtuu osittain siitä, että olen kauhukseni havahtunut siihen, miten paljon hiukseni ovat ohentuneet ja miten kasvojeni iho voi tällä hetkellä.

Mutta uskon, että olen kuitenkin juuri nyt matkalla sellaiseen elämäntapaan, josta tulee oikeasti jotain pysyvää! Kaikesta sekoilusta huolimatta sain nimittäin kuitenkin viime vuonna kokemuksia pitkäjänteisestä ja säännöllisestä työskentelystä, josta juurikin muodostuu lopulta elämäntapa. Koen, että terveellinen syöminen ei vielä ole kokonaan juurtunut minuun, mutta olen matkalla ja se on tärkeintä.

Tämän hetken ruokavalioni on Helsingissä ollessa ollut pääosin vähäsuolainen ja -sokerinen, hyvin paljon kasvipohjaisia tuotteita, mutta myös esimerkiksi tavallisia juustoja ja jugurtteja. Lihaa en ole syönyt muuten kuin pepperonipizzassa (argh...) tai Oolannin pyttipannussa (ugh...). En ole tämän vuoden puolella kiinnittänyt liiaksi huomiota rasvan määrään, sillä olen kokenut, että nyt tärkeintä on vain saada hyvä pohja. Totta kai pyrin välttämään huonoja rasvoja, mutta en yritä kiristää ruokavaliotani liiaksi, vaikka sitä kautta saisinkin näkyviä tuloksia nopeammin. 

 

Kuva on omani

Tämän kuun lopulla Souliin siirtyessä ruokiin tuleekin sitten varmasti joitain muutoksia. Numero yksi tulee olemaan kimchin paluu, sen tiedän jo nyt, sillä I:n äidin kimchi on vain jotain niin taivaallista! Uskon kuitenkin, että jos pidän ruokavalioni muuten vähäsuolaisena niin pieni annos kimchiä päivässä ei tule kaatamaan hyvinvointiani tai turvottamaan minua palloksi. Toinen muutos on se, että Soulissa ei välttämättä ole niin helposti saatavilla kasvipohjaisia tuotteita kivijalkamyymälöissä. Olemme kuitenkin vihdoinkin (VIH👏DOIN👏KIN!!) saaneet joitakin Alpron kasvipohjaisia jugurtteja Coupangiin (valtava etelä-korealainen nettikauppa) eli kasvipohjaisia jugurtteja ei välttämättä tarvitse enää valmistaa itse maitohappobakteerivalmisteella! Mitä luksusta!! :D

Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä, miten onnellinen olen tästä, sillä go to aamupalakseni on muodostunut Alpron vaniljan makuinen kreikkalainen jugurtti, johon lisään granolaa/mysliä ja marjoja/hedelmiä. Halpaa lystiähän tämä ei Soulissa ole, sillä yksi perus 400 gramman tönikkä tuota jugurttia maksaa lähes 10 euroa! Voisin oikeastaan joskus tehdä pienen hintavertailun Suomen ja Korean ruokakorieni välillä, sillä Soulissa vietetyn ajan jälkeen olen harvemmin enää kauhistellut hintoja Suomessa... :D Joka tapauksessa kasvipohjainen ruokavalio tarkoittaa hieman enemmän suunnitelmallisuutta sen takia, että en voi vain kävellä lähikauppaan ja löytää sieltä samanlaista valikoimaa kuin Helsingin lähikaupoistani löydän.

Soulissakin pyrkimyksenäni on kuitenkin jatkaa nykyistä ruokavaliotani niin pitkälle kuin mahdollista. Ihoni kuplinnan osalta olen miettinyt onko kyseessä kuitenkin reaktio maitotuotteisiin, joten voi olla, että kokeilen jossain kohtaa vähentää niiden syöntiä aivan minimiin ja katsoa sitten muuttaako tuo mitään! Lisäksi pyrin vähäsuolaisuuteen, mutta rasvoja en aio syynätä liiaksi Soulissakaan ja keskityn vain siihen, että saan pääosin hyviä rasvoja.

Hyvinvointiin kuuluu tietenkin myös tärkeänä osana liikunta, joka on pysynyt elämässäni nyt säännöllisemmin pidempään kuin moneen, moneen vuoteen! Edes epäonnistumiset ruokailuissa eivät ole enää aiheuttaneet sitä, että olisin lopettanut myös liikkumisen, mistä olen todella helpottunut, ylpeä ja onnellinen. Tällä hetkellä huomaan kuitenkin, että viikkoliikuntani etsivät hieman muotoaan. Tanssitunnille olen pyrkinyt menemään kerran viikossa, samoin lenkeillä olen käynyt 1-2 kertaa viikossa, mutta muuten en ole päässyt ihan tavoitteisiini.  

Liikuntamuotoina olen siis ainakin nyt tälle keväälle miettinyt tanssia, lenkkeilyä ja salitreeniä sekä välillä joogaa. Salitreenin tarkoituksena on vahvistaa alaselkää, reisiä sekä sääriä ja näiden jälkimmäisten treenauksen taas on tarkoitus auttaa pitämään polviongelmat poissa, jotta lenkkeily sujuu. Alaselkä taas kokee kovia sekä tanssitunneilla että lenkeillä, joten siitäkin täytyy pitää huolta! Alkuperäisenä suunnitelmanani oli juosta tänä vuonna puolimaratoni, mutta koska en tiedä, missä tulen majailemaan I:n palvelusajan jälkeen niin en uskalla ilmoittautua mihinkään tapahtumaan ainakaan vielä. Voihan sen 21 kilometriä juosta itsekin, mutta jotenkin haluaisin tavallaan "juhlistaa" tuota saavutusta juoksemalla se jossain juoksutapahtumassa.

Tällä hetkellä etenkin hapenottokyvyssäni on paljon kehittämisen varaa ja lisäksi olen huomannut, että nilkkani ja sääreni tuntuvat usein juostessa hieman inhottaville. Tiedän kuitenkin, että nuo oireet helpottuvat, kun paino laskee alle 60 kilon, joten nyt vain tasaisesti terveellistä ruokaa ja liikuntaa niin tuo tulee helpottamaan! Hyvä asia on se, että tiedän kehittyväni todella nopeasti, kun vain pääsen kunnolla säännöllisten treenien makuun. 

Tanssin osalta olen jo nyt ottanut isoja edistysaskeleita, vaikka tunteja on kertynyt vasta neljä, samoin juokseminen otti edistysaskeleita, muuuutta nyt voin myöntää, että minulla tulee olemaan lenkkeilyssä parin viikon tauko. Tällä viikolla en nimittäin halua käydä lenkillä ihan vain siitä syystä, että olen todella turvonnut, joten tiedän lenkin olevan todella kivulias... 

Tässä tämän hetken suunnitelmiani! Voin joskus myöhemmin tehdä erikseen jonkinlaisen miten treenasin ja söin viikossa-postauksen, mutta nyt täytyy vain ensin ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä lyömään noita rutiineita kiinni arkeen. ;) Hyvää kohta alkavaa viikonloppua ja ystävänpäivää kaikille! ♡

Tammikuun katsaus

Ajattelin, että voisin ehkä tehdä jonkinlaisen kuukausikatsauksen ja minulla oli niin kaunis aikomus saada tämä ulos jo viikonloppuna, mutta eihän se tietenkään mennyt niin! Joten tässä tammikuun lukuja ja ajatuksia... :)

	Paino	Rintakehä	Vyötärö	Vatsa	Peppu	Reidet	Pohkeet	Käsivarret
6.1.	67,2 kg	88 cm	82 cm	94,5 cm	101 cm	60,5 cm	37,5 cm	28 cm
2.2.	64,9 kg	85,5 cm	73,5 cm	87 cm	97,5 cm	58 cm	36,7 cm	27 cm

Painossa ei tosiaan ole tapahtunut suurta muutosta ja osittain se ahdistaa, mutta toisaalta katson noita kuvia enkä voi uskoa sitä millaisen muutoksen olen ehtinyt saamaan aikaan alle kuukaudessa! Tänäänkin, kun popsin aamupalaksi terveellisen jugurttikulhon, lounaaksi banaanin ja proteiinipatukan, välipalaksi proteiinivanukkaan ja päivälliseksi pienen kulhollisen spagettia tomaatti-linssikastikkeella mietin sitä, miten upeassa kunnossa tulen vihdoinkin olemaan kesällä!

Viime viikon lenkki meni aivan super hyvin, tämän päivän tanssitunti oli aivan mahtava, vaikka hyppäsin aika yhtäkkiä astetta vaativampiin treeneihin, huomenna teen pilates/joogatreenin, joka auttaa vahvistamaan polvia, torstaina uusi lenkki ja sunnuntaina vielä toinen tälle viikolle.

Olen tällä hetkellä pehmeä ja tiedän sen kyllä, mutta tämä on vasta alku. Vasta vuoden ensimmäinen kuukausi tätä vuotta on takana ja muutos on todellakin jo nyt nähtävissä! Lisäksi sanottakoon se, että en esimerkiksi viikonloppuisin ole noudattanut aivan 100%:sesti ruokavaliota. Esimerkiksi lauantaina myönnän syöneeni aamupalaksi tofumunakasleipäni ja lisäksi kaksi pain au chocolatea, koska en ilmeisesti osaa päästää näistä irti. :') Lisäksi olen yleensä perjantaisin syönyt päivällisen yhteydessä kaksi pientä lakupatukkaa.

Mistään 100%, all in, tyyppisestä ruokavaliosta ei siis ole ollut kyse ja tämä selvästi toimii. Kaloreita en ole ihan suoraan sanottuna laskenut, koska noudatan kuitenkin pääosin viime vuoden valmennuksen ruokavaliota ja ne ateriat ovat noin 200-500 kaloria riippuen hieman reseptistä. Välipalani on pienempi tällä hetkellä kuin valmennuksen aikana eli vajaa 200 kaloria. 

Näillä siis jatketaan tähän kuuhun enkä malta odottaa, mitä kaikkea ihanaa tässä kuussa tapahtuu! Viime viikolla tapahtui paljon kaikkea ihanaa, jota en nyt avaa tähän, mutta ehkä seuraavassa tekstissä sitten. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että olen oikeasti nyt vihdoinkin menossa ihan täydellisesti kohti sellaista elämää, jota olen kaivannut jo vuosien ajan. Juuri nyt on siis hyvä olla juuri tässä ja sellaisena kuin olen.