Hei pitkästä aikaa! Toivottavasti ehtisin pian kirjoitella tänne enemmän! :( 

Tämä raskaus on ehdottomasti ollut vaikeampi kuin H:n kanssa ja siitä syystä olenkin viimeiset pari viikkoa testaillut ja pohtinut. Ja tänään oli ensimmäinen päivä hyvin monella eri tavalla. 

Ensimmäinen päivä RT4MT:tä hyvin pitkään aikaan!

Ja ensimmäinen päivä RT4MT:tä, kun oikeasti söin sen verran, mitä RT4:ssa pitääkin syödä enkä kituutellut liian pienillä kaloreilla. Jo lounaan jälkeen alkoi tuntua huomattavasti paremmalta kuin hetkeen on tuntunut ja oli upeaa tuntea oloni niin kevyeksi ilman nälkää! 

Yritän päivittää tästä kaikesta niin pian kuin mahdollista! Kohta on jo toukokuu... Mihin tämä vuosi katoaa.

Vapaa

Kuva on omani

Minun piti tulla kirjoittamaan aivan tavallisia kuulumisia, mutta sen sijaan haluan kirjoittaa auki siitä kaikesta, josta tämä kuukausi on minua muistuttanut. Sillä kolme vuotta sitten tänä samana kuukautena tulin Souliin ja tuo liikahdus muutti enemmän kuin olisin koskaan uskonut. Se toi minulle niin paljon, mutta samalla sai minut katoamaan syvemmälle kuin missä olin koskaan aiemmin käynyt.

Juuri nyt Soul on taas pehmenemässä. Aamuisin ilma on vielä hetken viileää, mutta niissäkin hetkissä on lupaus jostain kevyemmästä ja valoisammasta. Tänään aamukävelyllä kevätauringossa kimaltelevaa kaupunkia tuijottaessani huomasin hidastavani tahtiani, vaikka minun oli tarkoitus tehdä tehokas puolen tunnin kävely ennen aamupalaa. Hidastamiseni ei johtunut siitä, että olisin väsynyt. Hidastin, koska olin siinä. Tuossa hetkessä enkä missään muualla. Ja juuri sellasena kuin oikeasti olen nyt.

Katsoin tuttua, rakasta kotikaupunkiani ja ihmettelin sitä. Miten monilla eri kasvoilla se on tuntunut minua katsoneen näiden vuosien aikana! Ja nyt ymmärrän, että tosiasiassa se on aina ollut sama, mutta minä olen itse tuijottanut takaisin erilaisin filtterein. Tuossa hetkessä minusta tuntui jotenkin siltä, että olin enemmän selvinpäin kuin koskaan ikinä aiemmin ja hämmästyksekseni mieleni ei edes yrittänyt heti vuorata minua pehmusteilla, vaan pystyin olemaan siinä ilman minkäänlaista muuria.

Olen käyttänyt vuosia pakenemiseen joskus tiedostaen tämän itsekin, joskus ymmärtämättä, mitä olin oikeasti tekemässä. Jos olet ollut täällä pidempään niin kuin luultavasti oletkin, olet nähnyt tämän sekasorron. Minun fragmenttini ja epämääräiset pyristelyni. Tarinani, jotka ovat tuntuneet oikeilta, koska niinä hetkinä olen paennut niin kauas pääni uumeniin, että ne ovat olleet lähes oikeita minulle.

Se kaikki on näyttäytynyt kaaoksena, ristiriitoina ja varmasti osittain aivan täydellisenä psykoosina. Enkä syytä yhtäkään lukijaani: olen tuntenut aivan samoin! Olen lukenut noita tarinoita ja tuntenut suuren möykyn mahassani. Kuka tämä ihminen on? Ja miten helvetissä hän pystyy siirtymään oikeasta elämästään kirjoittamaan noin yksityiskohtaisia kuvauksia tapahtumista ja tunteista, joista ei ole oikeasti koskaan ollut? Ja sitten sulkea läppärin ja jatkaa oikeaa elämäänsä?

Tähän ei ole mitään kauniita sanoja, sillä se ei ole ollut kaunista. Se on ollut sotkuista, kiusallista, häiritsevää, inhottavaa ja ahdistavaa. Tiedän kuitenkin nyt, että tässä ei lopulta ole ollut kyse siitä, että pitäisin valehtelemisesta ja että se olisi se, mitä oikeasti janoan elämääni. Kyse on ollut vain ja ainoastaan turvasta.

Kuva on omani

Kaikki alkoi siitä pienestä tytöstä, joka ei kokenut oloaan turvalliseksi. Olen kirjoittanut näistä kokemuksista aiemminkin esimerkiksi täällä. Liian pitkään en tiedostanut tätä minulle kehittynyttä tapaa paeta ja siinä vaiheessa, kun uskon alkaneeni ymmärtää tätä hieman päälle parikymppisenä, halusin keksiä tekosyitä sille miksi se ei ollut niin vaarallista. Miksi minä en ollut riittävän traumatisoitunut, jotta minulle olisi kehittynyt mitään todella syvälle juurtuneita suojelumekanismeja. Miksi kaikki oli kyllä ihan hallinnassa.

Olen sättinyt itseäni paljon tämän kaiken takia, mutta tiedän, että turvallisuudessa ei ole kyse logiikasta vaan tunteesta. Kaikki se jatkuva jännitys ja räjähtävä ilmapiiri teki olostani niin pienen ja voimattoman, joten minä lähdin. En fyysisesti, mutta mielessäni. Koska en ymmärtänyt mitä ympärilläni tapahtui, loin maailmoja, joissa kaikissa oli järkeä. Maailmoja, joissa minä olin rakastettu ja joissa uskalsin ilmaista rakkauttani ilman, että minun piti pelätä hylätyksi tulemista. Maailmoja, joissa olin kuultu, nähty ja tärkeä. Joissa kaikki eteni kauniisti kuin elokuvissa sen sijaan miten oikeassa elämässä, jossa jouduin jatkuvasti selviytymään tiukoista mutkista ja yllätyksistä.

Ja se kaikki toimi. Niin monen vuoden ajan se oikeasti toimi: pakeneminen piti minut turvassa, kontrollissa ja järjissäni. Mutta se, mikä alkaa puhtaasti selviytymiskeinona ei aina pysy sellaisena. Samalla, kun elämäni meni eteenpäin ja siihen tuli uusia ulottuvuuksia ja sävyjä, niin myös tuli tähän selviytymiskeinona alkaneeseen tapaan. Se ulotti juurensa syvämmälle ja laajemmalle kietoutuen kaikkeen siihen, mitä olin ja mitä tein.

Ja tämä on asia, jota minun on ollut ja on osittain yhä edelleen erityisen vaikeaa ymmärtää: en ole enää vuosiin paennut sen takia, että minun pitäisi oikeasti päästä eroon elämästäni. Sen sijaan olen paennut, kun olen kohdannut epämukavia tilanteita onnellisessa elämässäni ja osittain tuntuukin, että tämä maailmojen ristiriita on se, mikä laittoi minut oireilemaan vieläkin pahemmin.

Yhtäkkiä minulla oli kaikki. Rakkaus, tasapainoinen arki, olin ympäröity ihmisillä, jotka välittivät minusta ja ottivat minut osaksi perhettään. Minulla oli elämä, josta olin aiemmin vain haaveillut. Juuri se elämä, johon olin mielessäni paennut niin monta kertaa. Ja silti minua veti jatkuvasti tarve olla jossain muualla. Oikeasti mitä helvettiä?! Tämän kaiken keskellä yritin saada jotain järkeä ajatuksiini ja toimintaani. Enkö ollutkaan onnellinen? Oliko elämässäni sitten kuitenkin jotain, mikä on pielessä, mutta jota en ehkä antanut itseni nähdä? Miksi halusin paeta jostain, mitä en missään nimessä edelleenkään halua menettää?

Kuva on omani

Tuo kaikki iski minuun sellaisen syyllisyyden, jota on vieläkään ole saanut itsestäni pois enkä varmasti hetkeen saakaan. Ja tuo syyllisyys taas sai minut pakenemaan vieläkin enemmän, sillä miten ihmeessä selität sen, että olet saanut kaiken, mitä olet rukoillut ja silti haluat paeta? Millainen ihminen sinä oikein olet, jos teet noin? Yhtäkkiä tämä ristiriita oli se, josta etsin pelastusta ja näin pakenemisesta tuli itseään ruokkiva kehä.

Pitkään olenkin puhunut itsestäni valehtelijana ja ihmishirviönä. Kertonut itselleni, että olen kiittämätön kusipää, jolle ei riitä mikään. Että olen järjestelmällinen ja totaalinen oman itseni ja elämäni sabotoija ja murskaaja. Nyt kuitenkin ymmärrän sen, että minun tarpeeni paeta ei ole reflektio omasta elämästäni ja sen tilasta, vaan se on peilikuva sille, mitä minun piti joskus opetella, jotta selvisin vaikeiden tunteiden kanssa. Ja että tällä hetkellä tämä kaikki on muuttanut muotoaan siten, että vastoinkäymiset onnellisessa elämässäni saattavat laittaa minut katoamaan mieleeni. 

Minun mieleni ei vain yksinkertaisesti osaa erottaa vaaraa ja epämukavuutta toisistaan, vaan se reagoi automaattisesti samalla tavalla. Kun minulla on ollut ikävä I:tä hänen ollessaan armeijassa, kun H:n kanssa on ollut tavallista vaikeampi päivä, kun ystävyyssuhteissa on ollut kupruja, kun olen univelkainen, kun maailman tilanne huolestuttaa… 

Se, että olen kokenut tarvetta paeta rakkaan pienen perheeni keskeltä on rikkonut minua enemmän kuin olen uskaltanut myöntää. Äidiksi tuleminen toi elämääni niin paljon syviä tunteita, jotka tuntuivat hukuttavan minut. Se rakkaus, mitä tunsin tuota sisälläni rakentunutta ja yhdeksän kuukauden jälkeen sylissäni nukkunutta pientä ihmistä kohtaan, oli jotain niin raakaa, välitöntä ja ylitsevuotavaa, että olin oikeasti sanaton kaiken sen edessä. Ja se, miten tuo pieni ihminen syvensi tunteitani I:tä kohtaan, oli toinen ainesosa, joka aiheutti syvää hämmennystä ja välillä jopa ahdistusta.

Yhtäkkiä minun oli pakko olla pehmeä ja välitön. Yhtäkkiä en voinut olla kova ja seisoa tukevasti kahdella jalalla isona kalliona vaan minun piti muuttua soljuvaksi vedeksi, joka mukautui tuon pienen pojan viesteihin ja reaktioihin. Tuo kaikki tuntui tekevän minusta alastoman ja niin minä tunsin sitä tuttua vetoa kohti mieleni syviä luolastoja. 

Kuva on omani

Ja sitten tuokin alkoi vain vahvistaa itseään: en ollut enää se pikkutyttö, joka pakeni, vaan minusta tuli aikuinen nainen, joka pakeni. Mutta nyt, juuri nyt tässä hetkessä, olen sellainen minä, joka opettelee jäämään.

En ole ylpeä siitä, miten olen hoitanut asiani ja osa minusta toivoo, että voisin palata vuoteen 2023 ja hoitaa tämän kaiken kuntoon jo silloin. Toivoisin voivani elää uudelleen niin monet hetket. Elää eri tavalla monet hetket. Kaikki ne kuukaudet ja vuodet, jotka tuntuvat sotkulta ja osittain menetetyiltä. Kadun monia asioita ja mietin haikeana sitä minää, joka olisi aivan hyvin voinut olla kokonaan läsnä, sillä minä olen oikeasti ollut turvassa. Mieleni ei vain ole ymmärtänyt sitä. 

Isoin terapian kautta saamana muutos on se, että en enää näe itseäni henkilönä, joka täytyy saada korjattua. Tuo ajattelu nimittäin tekee minusta automaattisesti henkilön, joka on rikki ja se ei ole totta. Sen sijaan näen itseni kuin pienenä lapsena, jota täytyy pehmeästi ja rakastavasti ohjata toisenlaiseen käyttäytymiseen. En ole lattialla sirpaleina makaava astia, vaan kosteaa savea, josta saa vielä muovattua jotain kaunista.

Tällä hetkellä käytän mielikuvitustani pääasiassa vain silloin, kun makaan sängyssä ja odotan unta. Se tuntuu siltä kuin katsoisin elokuvaa yksin pimeässä, sillä pelkästään ilman ajatuksia oleminen tuntuu tylsältä. Olen aina väittänyt, etten ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät nukahtamaan vain elokuvia katsoessaan, mutta minäkin taidan oikeasti olla yksi heistä. Joskus myös tietyt tilanteet arjessa heittävät minut kuvittelemaan keskusteluja, joita ei tule koskaan tapahtumaan ja noita on välillä vaikeaa katkaista. 

Mutta minä opettelen ja etenen. Väsyneenä ja stressaantuneena mieleni hallinta on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Ja terapeuttini on sanonut, että minun ei edes tarvitse kokonaan olla kääntymättä mieleeni, vaan tärkeintä on se, että osaan palata nopeammin kuin aiemmin. Että ihan ”normaalitkin ihmiset” käyvät läpi päässään erilaisia skenaarioita ja miettivät, mitä olisivat toivoneet voivansa jossain tietyssä tilanteessa sanoa. Mutta minun täytyy luultavasti koko loppuelämäni ajan varoa sitä, että en enää katoa mieleeni. 

Jotenkin minulle vain tuli tarve kirjoittaa tämä kaikki auki. Ehkä selittää tai avata tätä tavalla, jolla en aiemmin ole tehnyt yrittämättä kuitenkaan oikeuttaa tekemisiäni. Sillä asioiden ymmärtäminen ei ole sama asia kuin niiden hyväksyminen. Tiedän, että tämän matkan seuraaminen on ollut hämmentävää, mutta ehkä hämmentävintä on se, että teitä edelleen käy täällä. Se tuo minulle toivoa siitä, että ehkä minussa on jokin pohjavire, joka on pysynyt samana kaikki nämä vuodet. Yritän mennä eteenpäin tuntematta liikaa syyllisyyttä, sillä syyllisyys pitää minut paikoillaan eikä tee tilaa uudelle versiolle itsestäni. 

Kuva on omani

Aloitin tämän blogin ajatuksenani kirjoittaa tänne paluustani ortoreksiaan, mutta näen nyt, että tuo oli naiivi ajatus. Sillä oikeasti tuossakin on kyse paljon laajemmasta asiasta: koko elämästäni. Juuri nyt sisälläni kasvaa toinen uusi elämä ja olen enemmän tietoinen kuin koskaan aiemmin siitä, miten herkkä olen. En heikko, vaan herkkä. Tiedän, miten vahvasti reagoin edellisellä kerralla, jolloin syöksyin bulimian syövereihin ja en voi kieltää sitä, ettenkö olisi hieman peloissani. Lisäksi olen huolissani terveydestäni, vaikka tunnenkin jo suuren eron nyt, kun olen siirtynyt syömään lähes kokonaan kasvipohjaisesti. 

Mutta se, mikä minun täytyy ymmärtää on, että en ole enää se sama ihminen, sillä nyt olen tietoinen siitä, miten herkkä olen. Olen nähnyt miten reagoin asioihin ja nyt minulla on mahdollisuus reagoida toisin. Olen uuden edessä, mutta nyt minulla on työkaluja, joita käyttää pysyäkseni tässä. En ole tässä täydellisenä, mutta olen ääriviivoiltani selkeämpi. Edelleen hieman sotkuinen ja kompuroiva, mutta matkalla. 

Mä valitsin juosta
Koska luulin, etten osaisi muuta
En enää tunnista itseäni tuosta
Se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan

En odota yllätystä
En pidätä hengitystä
Mä haluan jättää sen kaiken taakse
Tää mun pakoni loppuun juostu on
En mä rohkea oo, enkä kuolematon
Mut mä tiedän vaan sen
Minkä sydän on tiennyt kauan
Tää mun pakoni loppuun juostu on

Kaija Koo - Vapaa

Food Pharmacy osa 3

Jatketaan vihdoinkin! Osa 1 löytyy täältä ja osa 2 täältä ja perinteiseen tasaan kursivoidut osat ovat omia lisäyksiäni, jotka tulivat mieleen tekstiä lukiessa. :) 

 ───────────────────────────────────────

4. Tervetuloa tulehduksia ehkäisevään keittiöön

 

4.3. Ahmi kasviksia (osa 2)

• Päivässä tulisi syödä vähintään puoli kiloa kasviksia, mutta harvoin huomioidaan sitä, että tämä on aika laaja arvio ottaen huomioon sen, miten paljon eri ravintosisällön ruokia kasviksiin kuuluu
• Kasviksiin lukeutuvat siis vihannekset, sienet, hedelmät ja marjat toisin kuin usein ihmiset luulevat ja täytyy sanoa, että itsellänikin menee usein kaikki sekaisin. :D
• Olisikin parempi arvioida päivittäistä kasvisten tarvetta kasvisten painon sijaan sen perusteella, miten paljon eri ravintoaineita pitäisi syödä päivässä
• Esimerkiksi pinaattia tai lehtikaalia saa syödä aika paljon, jotta puoli kiloa tulisi täyteen vaikka niissä onkin paljon enemmän ravintoaineita kuin esimerkiksi juureksissa
• Vihreät lehtikasvikset ovat yksi parhaimmista ruoista, mitä voi syödä
• Niissä on paljon mineraaleja ja vitamiineja - esimerkiksi magnesiumia, joka on tärkeä ruoka meidän kehoamme suojaaville bakteereille
•  On suositeltavaa ripotella hieman esimerkiksi oliiviöljyä kasviksille, sillä kehomme tarvitsevat rasvaa, jotta kasvisten vitamiinit ja ravintoaineet imeytyvät parhaiten
• Tämä toi heti mieleen kaikki ex-raakavegaanit, jotka elivät hyvin vähärasvaisella ruokavaliolla ja loppujen lopuksi joutuivat lopettamaan tuolla tavalla syömisen, koska alkoivat kärsiä aliravitsemuksesta. Rasva ei siis tosiaankaan ole vihollinen niin kauan, kun valitsee terveellisen rasvan lähteen ja sen yhdistää puhtaaseen ruokaan!
• Toisin kuin monien muiden ruoka-aineiden kohdalla, ainakaan tällä hetkellä tutkimus ei ole pystynyt näyttämään, että kasviksien osalta olisi jonkinlaista ylärajaa siinä, miten paljon niitä voi turvallisesti syödä päivässä
• Kasvisten kuitu on yksi tärkeimmistä ravinnosta saatavista asioista, sillä se kantaa mukanaan antioksidantteja, vitamiineja ja kivennäisaineista, jotka ehtivät suolistoon asti eivätkä hajoa jo vatsassa

Katso iso kuva täältä

• Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä vaikeampaa suolistoa on totuttaa imemään hyviä ravintoaineita ruoasta, mikä tarkoittaa sitä, että myös hyvän bakteerikannan ruokkiminen vaikeutuu
• Toisin sanoen, jos et jo nuorena tarjoa kehollesi kunnon ravintoa, voi oikeasti olla niin, että kehosi ei vanhemmiten yksinkertaisesti pysty enää elämään oikealla ruoalla, mikä on todella pelottavaa!
• Liukoinen kuitu on todella tärkeä verensokerin heilahteluiden kannalta, sillä riittävän liukoisen kuidun nauttiminen auttaa kehoa pitämään verensokerin tasaisena silloinkin, kun syöt jotain tavallisesti verensokeria nopeasti nostavaa
• Hyviä liukoisen kuidun lähteitä ovat: leseet, marjat, hedelmät, linssit, kikherneet, viikunat, auringonkukan siemenet, pavut, pellavansiemenet, sesaminsiemenet ja alfalfan siemenet
• Liukenematon kuitu on tärkeää siinä prosessissa, jossa ravintoaineet pääsevät suolistoon asti
• Hyviä liukenemattoman kuidin lähteitä ovat: lehtivihreät, täysjyvä sekä monien pähkinöiden ja siementen kuoret
• Liukenematon kuitu kerää itseensä myös esimerkiksi kuolleita soluja, pölyä (??? en ole edes aiemmin ajatellut tätä, mutta kyllähän tosiaan varmasti hengitän tälläkin hetkellä pölyä sisääni :D), metalleja ja torjunta-aineita, jotka eivät saa jäädä kehoon, vaan niiden tulisi poistua kehosta
• Kvinoa on yksi antioksidanttirikkaimmista ruoista, mitä voi syödä. Musta kvinoa on terveellisintä, seuraavaksi punainen ja viimeisenä vaaleat kvinoalaadut

Katso iso kuva täältä

• Helppo tapa lisätä antioksidantteja arkeen on maustaa ruokia oikein kunnolla! Mausteet kulkeutuvat muun kuidun mukana suolistoon, jossa ne tukevat hyvää bakteerikantaa
• Maustamisen ei tarvitse tarkoittaa vain lämmintä, suolaista ruokaa, vaan voit esimerkiksi lisätä kardemummaa, kanelia, inkivääriä ja raakakaakaojauhetta marjojen, pähkinöiden ja hedelmien päälle

Hip hei kakkatesti :D Katso iso kuva täältä

• Meidän tulisi aina syödä vähintään kolmea eri väriä ruokaillessamme, sillä eri väriset ruoat sisältävät eri fytokemikaaleja, jotka puolestaan vaikuttavat eri tavoin terveyteemme
• Pelkästään muutaman eri väristen terveellisten ruokien syöminen ei siis riitä, vaan tarvitsemme kaikkia luonnon värejä!
• Fytokemikaalit myös tukevat ja vahvistavat toisiaan ja siksikin niitä kannattaa yhdistellä
• Kasviksista kannattaa myös aina mahdollisuuksien mukaan nauttia se osa, joka yleensä heitetään pois eli esimerkiksi porkkanoista vihreä lehtiosa tai omenoista ja päärynöistä kuoret
• Toki tässä on hyvä pitää mielessä se, että kuorissa on usein torjunta-aineita eli tästä(kin) syystä kannattaa suosia luomua aina, kun on mahdollista!
• Smoothiet ovat yleisesti ottaen terveellisempiä kuin mehu, sillä mehuista on poistettu kuitu, mikä tarkoittaa sitä, että hedelmien sokeri on helpommin imeytyvässä muodossa ja saattaa siten esimerkiksi aiheuttaa insuliinipiikin
• Jos kuitenkin haluat mehua smoothien sijaan, suosi vihermehua hedelmämehujen sijaan
• Maissia ja maissituotteita olisi hyvä välttää, sillä tällä hetkellä se on ylijalostetuin ja GMO-manipuloiduin ruoka. Lisäksi maissi sisältää zein-proteiinia, joka saattaa pahimmillaan estää serotoniinin tuotantoa
• Nopealla googlailulla tuli vastaan myös lause, jonka kohdalla voi miettiä haluanko tosiaan jotain tällaista sisälleni? "Zeinilla on laajoja käyttökohteita teollisuudessa, kuten kalvojen, pinnoitteiden, kuitujen ja biohajoavien muovien valmistuksessa." Jep, jep...
• Myyttejä lihasta ja maitotuotteista:
• Myytti 1: Et saa tarpeeksi proteiinia, jos et syö näitä. Totuus: Proteiini koostuu kahdeksasta eri aminohaposta, jotka ovat kaikki kerralla saatavilla lihasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö näitä aminohappoja saisi myös muista ruoista. Se vain tarkoittaa, että ruokavaliosi on pakostakin laajempi ja monipuolisempi.
• Myytti 2: Et saa tarpeeksi rautaa. Totuus: Moni kasviperäinen ruoka, joka sisältää aminohappoja on lisäksi myös täynnä rautaa. Lisäksi vaikka tämä kasviperäinen rauta ei imeydy samalla tavalla kuin liha- ja maittotuotteista tuleva niin kasviperäiset ruoat sisältävät yleensä aina lisäksi C-vitamiinia, joka edistää raudan imeytymistä. Tämäkin osalta siis sama neuvo kuin proteiinin: syö riittävän monipuolisesti!
• Myytti 3: Et saa riittävästi kalsiumia. Totuus: Amerikkalaiset ja ruotsalaiset* ovat yhtiä eniten maitoa juovia kansoja maailmassa, mutta samalla kuitenkin kummassakin maassa tapahtuu tilastollisesti poikkeuksellisen paljon luumurtumia. Yksinään maito ei siis oikeasti riitä rakentamaan luita sellaisella tehokkuudella kuin mitä meille on pienestä asti uskoteltu. Lisäksi maitotuotteiden määrän lisääminen lisää myös kehon tulehdustilaa, joka vaikuttaa kaiken kaikkiaan negatiivisesti terveyteen. Niinpä kalsiumin osalta olisi hyvä nauttia seuraavia ruoka-aineita: kaali, persilja, ruusunmarja (esimerkiksi seerumimuodossa), sesaminsiemenet, mantelit, ruskeat pavut, valkoiset pavut, rucola, pinaatti, parapähkinät, nokkonen ja valkosipuli

* Kirjan kirjoittajat ovat ruotsalaisia, jotka konsultoivat paljon myös amerikkalaisia tutkijoita, joten siksi he usein tuovat esille ruotsalaista ja amerikkalaista ruokateollisuutta.

Katso iso kuva täältä

• Vuonna 2015 WHO luokitteli ensi kertaa ruoka-aineen syöpää aiheuttavaksi. Tämä ruoka-aine on punainen liha ja mitä prosessoidumpi, sen karsinogeenirikkaampi
• Samassa syöpää aiheuttavien aineiden kategoriassa ovat mm. asbesti ja tupakka
• Terve suolisto kestää kuitenkin noin 15 kiloa lihaa vuodessa ilman, että se aiheuttaa suurta terveydellistä haittaa. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että muilta osin ruokavalio täytyy olla sellainen, että hyvä bakteerikanta voi ja elää pulleasti!

4.4. Valitse rasvasi viisaasti

• Rasvaa tarvitaan monien tärkeiden vitamiinien imeytymiseen
• Yksi ylipainoepidemian isoimmista syistä on se, että ihmiset siirtyivät syömään puhtaasti öljyjä, joissa on suuri määrä monityydyttämättömiä omega-6 rasvahappoja sekä prosessoituja ruokia, joissa on kovetettua öljyä ja transrasvoja
• Nämä rasvahapot ovat rasvoja, jotka nostavat lisäksi kehojemme tulehdustilaa
• Esimerkkejä rasvoista:
• Tyydytettyjä rasvoja saa mm. voista, täysrasvaisista maitotuotteista, prosessoidusta lihasta ja kookosöljystä
• Monityydyttämättömiä rasvoja saa mm. oliiviöljystä, pellavansiemenöljystä ja saksanpähkinöistä
• Kovetettu rasva on todella teollista tyydytettyä rasvaa, jota on esimeriksi ranskanperunoissa, popcornissa, valmiskastikkeissa, karkissa ja kekseissä
• Useissa teollisissa ruokatuotteissa on kuitenkin näitä kaikkia rasvoja sekaisin
• Omega-3 on aina terveellistä keholle: se estää tulehduksia; omega-6:n terveellisyys taas riippuu siitä, mistä ja kuinka paljon saat sitä
• Luonnon omia omega-3:sia saa mm. seuraavista ruoista: lehtivihreät, saksanpähkinät ja monet muutkin pähkinät, chia-siemenet, pellavarouhe
• Omegoiden suhde toisiinsa tulisi olla noin 1:1, jolloin omega-6 pystyy myös toimimaan tulehduksia alentavana tekijänä eikä esimerkiksi lisää painonnousua 
• Eli tässä päästään taas siihen, että kehomme eivät aina toimi calories in, calories out periaatteella, vaan esimerkiksi se, millaisia rasvahappoja syöt saattaa vaikuttaa painoosi enemmän kuin syödyt ja kulutetut kalorit!
• Ruokateollisuus on valitettavasti osaltaan vaikuttanut siihen, että ruokiin alettiin lisätä pidempään tuoreena säilyviä omega-6-rasvahappoja, jolloin ruokien hyllysäilyvyys parani
• Aiemmin myös nautakarja sai monipuolisemmin kunnon ruokaa, mutta nykyään niille ruokitaan lähes ainoastaan teollisesti jalostettua ruokaa, joka lisää omega-6-rasvahappoja siinä lihassa, mitä me ihmiset syömme

Katso iso kuva täältä

• Rasvan valinnassa ei kuitenkaan vaikuta vain yksi tekijä, sillä vaikka esimerkiksi oliiviöljy on monityydyttämätöntä, se sisältää tulehdusta laskevia ainesosia sekä esim. vitamiini E:tä, joka taistelee vapaita radikaaleja vastaan ja näin ollen auttaa kehon omaa puolustusjärjestelmää
• Lihassa ja maitotuotteissa oleva rasva on "pitkälinkkistä" eli sen atomiketju on pidempi kuin esimerkiksi pähkinöiden rasva ja lisäksi sen molekyylit ovat isompia
• Pitkälinkkinen rasva jääkin näistä syistä ikään kuin pyörimään kehoon pidemmäksi aikaa sen sijaan, että maksa saisi sen nopeasti muunnettua energiaksi
• Tämä taas aiheuttaa stressitilaa kehossa ja tätä vastaan taistellakseen keho taas tulee tuottaneeksi endotoksiineita, jotka kasvattavat kehon tulehdustilaa huomattavasti

Katso iso kuva täältä

  ───────────────────────────────────────

Food Pharmacy's Favorites tähän asti kirjaa

1. D-vitamiini - D-vitamiini vahvistaa immuunijärjestelmää, laskee tulehduksia
   
2. Kaali - Laskee kehon tulehdustilaa, voimistaa immuunijärjestelmää ja tukee aineenvaihduntaa
3. Avokado - Yksi ravintorikkaimmista ruoista: hyviä rasvahappoja, proteiinia ja kuitua

  ───────────────────────────────────────

Pieni hiljaisuus ja slow clap sille, että sain tämän OIKEASTI ulos! :'D Aloitin nimittäin koostamaan tätä 5.3.2023!!! Eihän tähän mennytkään kuin 1112 päivää, ei jeesus... Seuraavaa osaa lupaan, että teidän ei tarvitse odottaa noin pitkään. :') Minun piti oikeasti saada jo eilen tämä ulos ja tänään olisin sitten päivittänyt kuulumisia, mutta olen taas ollut poikkeuksellisen väsynyt iltaisin, joten en ole saanut kirjoitettua mitään. 

Palaan siis pian perus kuulumisiin. Ihanaa viikonloppua kaikille! ♡

Tämän hetkinen terveydentila

Kuva on netistä

No, en sitten ehtinytkään eilen päivittää, perus. :') Olin poikkeuksellisen väsynyt ja jo puoli seitsemältä minun oli vaikeaa pysyä hereillä. Rakas I pitikin loppuillan H:sta huolta, jotta pääsin aikaisin lepäämään.

Eli aloitetaan tämän hetken terveydentilasta ja omasta olosta. Huolimatta siitä, että olen pysynyt aktiivisena, jopa tehnyt hikitreenejä parina kertana viikossa, oloni on silti jatkuvasti raskas, tukkoinen ja jotenkin todella tulehtuneen oloinen. Aivan kuin minulla olisi kamalia allergiaoireita, joita on ollut allergiakauden ulkopuolellakin. Etenkin aamuisin kehon lämpötila on outo, olo tuntuu hieman kuumeiselta, silmät ovat lähes kiinni turvonneet ja myös vatsa on valtavan turvonnut ja täynnä vettä, vaikka sen pitäisi kaiken järjen mukaan olla pienimmillään aamuisin.

Lisäksi jalkani tuntuvat todella levottomilta ja muutenkin tuntuu siltä, että jalkojen verenkierto ei ole ihan normaali. Jo ennen raskautta koin todella inhottavaa levotonta ja kihelmöivää tunnetta jaloissani aina iltaisin ja magnesium ei ole auttanut tähän. Tämä inhottava olo saattaa kuitenkin tulla nykyään myös, kun istun. Yleensä en joudu venyttelemään akillesjänteitä muuten kuin tanssitreenien jälkeen, mutta nyt olen joutunut tekemään tuota venyttelyä jopa pari kertaa päivässä, jotta nuo osat jaloista eivät kipeydy. Toki tämä saattaa osittain liittyä raskauteen, mutta huonot elintavat eivät todellakaan auta asiaa! 

Vasemman etureiden vasen puoli on lisäksi taas osittain turtunut ja tunto ei ole normaali siinä kohtaa, mikä tapahtuu aina, kun painoni on yli 60 kiloa. Polveni ovat myös aivan jatkuvasti täynnä vettä ja myös tämä on ollut vaivana jo ennen raskautta. Lisäksi tammikuun puolivälistä lähtien aina, kun olen noussut seisomaan, jalkani ovat oikeasti olleet todella, todella jäykät ja edelleen kun lähden kävelemään, ne tuntuvat hetken aikaa oudoilta. Eli tämä viittaisi noihin verenkierron ongelmiin. 

Olen myös tuntenut inhottavaa, jomottavaa tunnetta nivusissani ja tämä on se, mikä pelottaa minua eniten. Olen aiemmin kirjoittanut tänne sukurasitteistani ja valitettavasti tämä on äitini puolelta tulevaa: valtimotauti, joka loppujen lopuksi estää verenkierron jalkoihin aivan kokonaan ellei verisuoniin tehdä pallolaajennusta. Ja tämä prosessi joudutaan pahimmillaan toistamaan jopa joka toinen vuosi. Tämän lisäksi isäni puolelta olen saanut lahjaksi sepelvaltimutaudin. Oikea jackpot! 

Tiedän, että olen tällä hetkellä tilanteessa, jossa voin vielä kääntää kelkkani. Pelkästään tämän kirjoittaminen tuo kyyneleet silmiini, koska minulla on vain oikeasti aivan helvetisti menetettävää. Minulla on rakas pieni perhe, joka tarvitsee minua ja vielä niin paljon kokematta. Pelottavinta on verrata näitä sairaita sukulaisiani siihen, miten terveitä he olivat minun ikäisinä verrattuna siihen, missä tilanteessa nyt itse olen. Moderni ruokateollisuus todellakin on the devil... 

Olemme tulleet niin kauas alkuperäisistä ainesosista ja niin moni ruoka on täynnä kemiallisia aineita, joita kehomme eivät yksinkertaisesti osaa käyttää, koska meidän kehojamme ei ole ohjelmoitu siihen. Kehomme eivät ole kehittyneet samaa tahtia teollisuuden kanssa. (Tästä tuli mieleen video, jota suosittelen! The Disturbing Reality Of Ultra-Processed Food)

Kuva on netistä

Joka tapauksessa, tämän viikon isot muutokset ovat seuraavat:

• Kaikki maitotuotteet pois - tämä laskee huomattavasti tulehdusarvoja ja saattaa yksistään tehdä oloni paljon paremmaksi nopeasti!
• Syö vielä viimeiset liharuoat pois, sen jälkeen ei enää lihaa
• Liiku enemmän, mutta älä palaa vielä täyteen treeniviikkoon, jotta kehosi ehtii ensiksi poistaa ylimääräiset nesteet

Söin vielä maanantaina juustoa ja tiistaina heräsin todella inhottavaan oloon. Silti tuosta huolimatta olisin kovasti halunnut syödä aamupalaksi loput jugurtista mansikoilla ja granolalla, mutta en voinut päästää enää maitoa kehooni. Minun on saatava tämä kehoni tulehdustila alas! Niinpä tyydyin vihersmoothieen ja hetken ärsytyksen jälkeen olin todella helpottunut valinnastani. 

Isoimpia kompastuskiviä tulevat olemaan vaniljan makuinen kreikkalainen jugurtti, johon olen sekoittanut marjoja ja granolaa. Itse tehty soijajugurtti ei vain ole sama asia, mutta ei sen tarvitsekaan olla, sillä paras maku tässä maailmassa on hyvinvointi. Olen myös tottunut käyttämään tavallista juustoa ja tonnikalaa tai kanaa, kun olemme tehneet I:n kanssa terveellistä pizzaa, joten tämä tulee luultavasti olemaan vaikeaa viikonloppuisin. Olen onnellinen siitä, että olen löytänyt tuon "herkkuruoan" korvaamaan megamättöjä, mutta tiedän, että vuusto tulee taas vaatimaan totuttelua. Ja loppujen lopuksi haluaisin toki myös siirtyä pois vuustosta, joka on yleensä paljon rasvaisempaa ja suolaisempaa kuin tavallinen juusto. Ja jos joku on teollista roskaa niin vuusto!

Lihan osalta ongelmana ei varsinaisesti ole tuota pizzaa lukuun ottamatta kotiruoka, vaan ulkona syöminen. Rakastan monia korealaisia ruokia, joissa luonnollisesti käytetään lihaa eivätkä nuo ruoat maistu samalta esimerkiksi tofulla tai seitanilla. Mutta tämäkin on aivan typerä tekosyy. Yhyy, joku ruoka maistuu erilaiselta... Big deal! Olet vajaa kolmekymppinen ja sinulla on jo nyt sellaisia terveysongelmia, joita sukulaisillesi on ilmestynyt vasta 40-50-vuotiaina! Suolaa täytyy myös taas alkaa vältellä ja tiedän, että tämäkin vaatii totuttelua, sillä suola tekee kielen makunystyröistä suorastaan tunnottomia. Mutta juuri nyt teen mitä tahansa terveyteni eteen ja vähäiseen suolan määrään tottuu kyllä taas uudestaan. 

Yritän päivitellä tänne hieman useammin kuin aiemmin, vähän samaan tyyliin kuin silloin, kun aloitin blogin, jolloin en koostanut pitkää kuulumispostausta jokaiseen päivitykseen. Lisäksi olen jo pienen ikuisuuden hillonnut Food Pharmacyn kolmatta osaa ja julkaisen sen vihdoinkin tällä viikolla! :) En myöskään ole unohtanut hypnoosikäyntejä, ne ovat vain nyt olleet pienellä tauolla kaiken muun keskellä. Mutta tällä viikolla perjantaina on vihdoinkin taas tapaaminen ja odotan sitä paljon!

Näillä eteenpäin!

Loppu keskinkertaisuudelle

Kuva on netistä

Aikaa on taas mennyt pieni ikuisuus ja tipahdin siihen aivan liian tutuksi tulleeseen ansaan: kerrottavaa ja pohdiskeltavaa kertyi niin paljon, että jäin taas jumiin kaiken kanssa. Edellinen teksti on viime kuun alusta ja sen jälkeen käytännössä katsoen kaikki muut elämäni osa-alueet ovat olleet erinomaisia paitsi minä. Ja tällä tarkoitan sitä, että en ole kokenut yhteyttä itseeni, tarkoitukseeni ja minua ympäröivään maailmaan. Tänään aamulla istuin olohuoneen lattialla paksun tyynyn päällä ja minun oli jotenkin mahdotonta löytää oikealta tuntuvaa meditaatiota. Lopulta valitsin vain tutun, usein kuuntelemani meditaation, mutta jokin minussa liikahti eri asentoon.

Olen pohtinut paljon hengellisyyttä, syvällisen yhteyden kokemusta ja tuon kaiken katoamista elämästäni. Traumaterapia on pitänyt minut hirtettynä kiinni arkisiin asioihin ja pitänyt huomioni vain näkyvässä maailmassa. Aamumeditaationi ovat lähinnä vain pitäneet minut järjissäni, mutta ne eivät ole syventäneet yhteyttä itseeni. Tämän lisäksi olen taas huomannut kasvavassa määrin fyysisiä oireita, joiden osalta haluaisin syyttää raskautta tai kevättä, mutta tiedän, että ruokavalio on se pahin syyllinen, sillä huono ruokavalio myös pahentaa esimerkiksi allergiaoireita.

Ihmiset ympärilläni ovat rakastavia, huolehtivia ja pitävät huolta siitä, että en ole liian ankara itseäni kohtaan. Ja niin kiitollinen kuin olenkin tästä, minua harmittaa se, millaisen keskinkertaisuuden ympäristön tämä on luonut, sillä raskauden ei todellakaan pitäisi olla syy siihen, ettet vaadi itsellesi parasta mahdollista. Tänään aamulla ennen meditaatiotani, huomasin, että Alyse Parker, entinen Raw Alignment, oli lisännyt uuden videon, jossa hän kertoi katsoneensa juuri läpi vanhoja videoitaan ja saaneen niistä paljon motivaatiota. Niinpä minäkin siirryin selailemaan hänen vanhoja videoitaan ja hetken ajan tunsin taas ikävää sitä minua kohtaan, jonka löysin hänen videoittensa kautta. 

Sitten kohautin olkiani ja hiivin olohuoneeseen aikaisen aamun Soulin vasta venytellessä unisesti jäseniään lämpimän sängyn keskellä. Yritin löytää sopivaa meditaatiota, avasin Lavendairen lyhyen meditaation ja sitten tapahtui se liikahdus, joka toi kyyneleet silmiini. Keskeytin videon ja istuin vain hiljaa antaen itseni tuntea sellaista yhteyttä itseeni ja maailmaan, jollaista en ole tuntenut pitkään aikaan. Tuntuu, että olen viimeiset vuodet ollut keskellä kahta valintaa: se helppo ja se vaikeampi, mutta terveyttäni ja tulevaisuuttani tukeva. 

Ensi viikolla aion pyytää siirtoa sellaiselle ravitsemusterapeutille, joka pysyty tukemaan minua kokonaan kasvipohjaisessa tai vähintään 90% kasvipohjaisessa ruokavaliossa. Tiedän, että tämä tulee olemaan todella kattavaa suunnittelua vaativaa Koreassa, sillä täällä ei esimerkiksi ole oikeastaan valmista soijajugurttia, vaan sinun täytyy tehdä se itse. Mutta kokonaan kasvipohjaisten ruokien määrä on kasvanut huomattavasti, joten kunhan vain tilaan kaiken etukäteen netistä, minun pitäisi kyllä selviytyä tästä ongelmitta.

Mietin aluksi, että en kirjoittaisi tänne mitään tästä päätöksestä. Että tekisin ensin ja vasta sitten kirjoittaisin, mutta jostain syystä vain haluan dokumentoida tämän alun. Tuntuu oudolta ja saman aikaan ihanalta tuntea tällaista itseluottamusta ja minun täytyy antaa sen ohjata itseäni. Meditaation jälkeen nousin ylös ja maalasin kynteni pitkästä aikaa punaisiksi, sillä yleensä punainen kynsilakka lähtee katoamaan sormistani todella nopeasti, koska pesen ja rasvaan käsiäni niin paljon. 

Mutta välillä ne ovat ne enemmän vaivaa vaativat asiat, jotka tuovat oikean onnen ja tekevät olosi oikeasti sinuksi itseksesi. Yritän kirjoittaa viimeistään tiistaina selkeämmän koosteen siitä, miten aion muuttaa arkiruokailujani. Tällä viikolla olen myös aloittanut hiljalleen juoksuharrastuksen uudestaan, tosin sisällä ja YouTubesta löytyvien treenien avulla. Ei, paikoillaan hölkkääminen ei ole sama asia kuin ulkona juokseminen, mutta se on alku, sillä tällä hetkellä kynnys lähteä juoksemaan ihmisten ilmoille on liian korkealla. Haluain kuitenkin ensi viikon torstaina vihdoinkin repiä irti laastarin ja jostain syystä innokas odotus on tällä hetkellä vahvempi voima kuin pelko. 

Josko nyt vihdoinkin saisin revittyä itseni takaisin sen kimaltelevan auringon alle, jonka alla olen oma itseni. Paras versio siitä, mitä voin olla.

Edit klo 20.49: Sain vihdoinkin käytyä vanhat tekstit läpi ja muokkasin (toivottavasti) kaikki linkit ja samalla laitoin vanhat tekstit näkyviin!

Toinen mahdollisuus

Kuva on omani

Yritän kirjoittaa tänne edes jotain, sillä tunnen, että pääni on taas niin täynnä ajatuksia, että minun on vaikeaa saada mitään ulos. Tämä viikko on ollut... Tämän vuoden pahin ja parhain. Pahoittelen sitä, että tämä ei ole mitenkään erityisen tyylikkäästi kirjoitettu teksti. Tämä on parasta mihin pystyn juuri nyt. 

Viime viikon sunnuntaina katsoin itseäni peilistä ja mietin I:n sanoja sekä omia tuntemuksiani. Ovatko rintani oikeasti isommat? Ne ovat tuntuneet raskailta, mutta toisaalta odotan kuukautisteni alkamista, joten rintoihin liittyvät oudot tuntemukset eivät ole mitenkään poikkeuksellisia.

Heräsin maanantaihin pää sekaisin, sillä olin miettinyt koko yön kaikenlaisia mahdollisia skenaarioita ja päätin käydä aamukävelyllä ostamassa raskaustestin. Testin ostaminen ja tekeminen hävettivät tavalla, jollaista en ole kokenut pitkään aikaan. Oli kuin olisin katsonut itseäni ulkopuolisen silmin ja tiesin itsekin, miten epätoivoinen ja surullinen olin tuota kaikkea touhottaessani. Kunnes testiin ilmestyi kaksi viivaa, toinen haaleampi.

Toistin tämän aamurutiinin tiistaina ja keskiviikkona. Jälkimmäisenä aamuna annoin testin H:n pieniin käsiin ja kävimme yhdessä herättämässä isin. Samana päivänä minulla oli soittoaika lääkärille ja torstaina kävin heti aamulla verikokeissa. Ennen iltapäivää verikokeiden tulokset varmistivat raskauden ja näyttivät myös, että maksa-arvoni ovat lähes normalisoituneet. Ainoastaan GT on edelleen koholla, mutta tämän osalta lasku on aina hitaampaa ja pääasia on se, että se on laskenut tammikuun 82 U/L:stä 52:teen eli kehitystä on tapahtunut.

Ensi viikolla käyn kunnon verikokeissa ja kahden viikon päästä käyn ravitsemusterapeutilla. Kirjoitin, että tämä viikko on ollut vuoden pahin ja mitä tarkoitan tällä on se, että torstaista tämän päivän aamuun asti olen kokenut oloni todella surulliseksi ja pettyneeksi, sillä yksi isoimmista armollisuuden kulmakivistäni on ollut se, että vaikka en voi enää muuttaa mitään H:n kohdalla, voin pitää huolen siitä, että seuraavan raskauden alkaessa olen terveimmilläni. 

Kuva on omani

Ja kun kirjoitin labroja, terapiakäyntejä ja ravitsemusterapian aloitustapaamisia kalenteriini, tajusin, miten kaukana olen siitä, millainen olin haaveillut olevani. Nytkin tätä kirjoittaessani kyyneleet nousevat silmiini, koska en koskaan ajatellut olevani näin syvällä. Olen ollut täynnä huolta ja pelkoja, sillä olen joutunut useammin kuin kerran tämän viikon aikana ottamaan esiin sen, että olen käynyt läpi yhden keskenmenon ja tuo koko tapahtuma on taas hiipinyt ja pesiytynyt mieleeni. En ole koskaan käynyt kunnolla läpi sitä kaikkea, mitä tapahtui ja mitä tunsin ja tiedän, että minun täytyy ottaa tämä puheeksi traumaterapeuttini kanssa ensi viikolla.

I on niin kevyen onnellinen. Yhtä aurinkoinen ja lähes keväinen kuin Seoulkin on koko viikon ollut. Minä sen sijaan olen seisonut varjossa enkä ole uskaltanut liikahtaa. I kietonut kätensä ympärilleni ja kuiskannut pehmeästi korvaani miten ihmeellinen olen ja vasta tänään olen hiljalleen alkanut uskoa tuohon. Olen alkanut ottaa pieniä askeleita pois varjostani, sillä yksi asia, jota kadun eniten H:n odotusajassa, on se, miten surullinen ja jopa lievästi masentunut olin koko tuon maagisen ajan. En saa sitä aikaa enää takaisin, mutta voin kävellä eteenpäin erilaista polkua pitkin. 

Tunnen surua siitä, miten paljon tiedän tarvitsevani tukea ja ammattiapua ja minun täytyykin saada oma asenteeni muutettua. Olen todella etuoikeutetussa asemassa, kun minulla on niin paljon auttajia ympärilläni - monilla ei ole, vaikka he saattaisivat tarvita apua jopa enemmän kuin minä. Elämä voi edelleen olla yhtä kaunista kuin se on parhaimpina hetkinä ollut ja saadakseni elämästä kaiken irti, miksi en käyttäisi kaikkia mahdollisia työkaluja, joita on saatavilla? 

Ajatukset siitä, että olen paha, sekaisin, menetetty tapaus ja sekopää täytyy saada pehmennettyä ajatuksiksi siitä, että jossain kohtaa osa asioista elämässäni alkoi luisua väärään suuntaan, mutta tämä ei tee minusta läpimätää. Olen tällä hetkellä tekemässä kaikkeni, jotta saan annettua itsestäni parhaimmat puoleni. Ja loppujen lopuksi se kenelle minun täytyy nuo parhaimmat puolet näyttää, olen minä itse. Rakkaani ovat aina menneet edelleni ja olen heidän takiaan raapinut kasaan kaiken vähäisen energiani ja elämän iloni ja jäänyt sitten itse ilman tuota kaikkea. 

Tässä tekstissä ei ole päätä eikä häntää enkä osaa lopettaa tätä mihinkään hienoihin loppusanoihin. Tiedän kuitenkin, että nousen täältä kunhan olen vellonut tässä kaikessa vielä hetken. Pidän sinusta huolta, rakas. Olen kaukana täydellisestä, mutta teen kaikkeni, jotta saat parhaan mahdollisen alun elämällesi. Teen kaikkeni, jotta yhdeksän kuukauden kuluttua saamme ylpeän isäsi kanssa tuoda sinut synnytyssairaalasta kotiin isoveljesi luokse ja pääset elämään terveenä ja rakastettuna. Tämä ei mennyt juuri niin kuin piti, mutta sinä olet juuri se, joka meidän kuului saada.

Toivon pilkahduksia

Kuva on omani

Aloitin eilen ja tänään aamun pitkästä aikaa joogalla ja se on tehnyt todella hyvää! Voi miten toivoisinkaan, että jooga olisi riittävää liikuntaa rasvanpolttoon, mutta valitettavasti se ei ole... Tänään huomasin aamulla lisäksi jonkinlaista todella haalean punaista nestettä ja olen tietenkin todella innoissani, mutta yritän samalla kuitenkin pysyä rauhallisena. Niin paljon kuin minusta tuntuukin siltä, että nämä voisivat oikeasti olla vihdoinkin kuukautiset, minun täytyy antaa kehoni käynnistää itsensä rauhassa ilman stressiä.

Ainoa todella pitkä miinus on se, miten olen syönyt eilisestä alkaen. Aamupalat ovat olleet terveelliset, mutta loppupäivä on ollut sitä ja tätä... Ei varsinaisesti mitään sekopäistä ahmimista, mutta liikaa kaikkea epäterveellistä ja myös lihaa- ja maitotuotteita sisältäviä ruokia. Huomaan, että nukun heti huonommin, leposykkeeni on tavallista korkeammalla, yskin ja niistän enemmän limaa ja muutenkin oloni tuntuu kipeämmältä.

Olen pettynyt, totta kai olen. Pelkään, että nykyinen armoni ja ymmärrykseni itseäni kohtaan pilaa mahdollisuuteni saada kehoni parannettua. Huomaan taas olevani siinä ihme kierteessä, jossa yritän ajatella, että minun täytyy huolehtia itsestäni ja rakastaa kehoani niin paljon, että haluan tehdä siitä mahdollisimman terveen. Mutta sitten samalla kuulen koko ajan ympäriltäni, että viikonloppuherkuttelut, asioiden tekemättä jättäminen ja se, että et pakota itseäsi epämukavuusalueelle ovat nykyään itsensä rakastamista. 

Ei, ei, ei..... En halua tippua tuohon koloon, johon niin moni nuori on tippunut! Minä haluan pitää elämäni omissa käsissäni enkä keksiä jatkuvasti uusia tekosyitä sille miksi en voi elää unelmaelämääni ja miksi minä olen kaikessa ikuinen uhri. Tämä on viimeinen tilaisuuteni ja tiedän sen. Tiedän myös, että kaikesta tulee tapa, kun vain toistat niitä tarpeeksi - niin myös hyvistä elämäntavoista. En yksinkertaisesti voi luovuttaa nyt.

Ääripäitä

Kuva on netistä

Tämä viikko on ollut tähän asti hieman sitä ja tätä... Kuukautistuntemukset katosivat viime viikon lopulla, mutta ne ovat nyt palanneet ja tämä tuo iloa. Olen jopa oikeasti nauttinut lounaaksi syömistäni mono mealeista, jolloin olen syönyt vain banaaneita. Iltaisin olen kuitenkin syönyt todella paljon ja tuo tuntuu jotenkin todella hermostuttavalta ja inhottavalta.

Olen käynyt pitkillä kävelyillä lämpimän auringon alla ja se on virkistänyt, mutta yskiminen ja nenän valuminen jatkuvat edelleen ja se ärsyttää. Haluaisin jo alkaa käydä lyhyillä juoksulenkeillä, tanssitunneilla ja salilla. Keho on löysä ja rasvan ja veden alla piilevät lihakset tuntuvat kyllä etenkin reisissä, mutta pelkään lihasteni ehtivän kadota ennen kuin ehdin vahvistaa niitä.

Silti olen jopa aika ajoin liikuttunut onnesta ja kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että olen matkalla kohti uutta. Anteeksi, että tämä päivitys oli yhtä tyhjän kanssa! Halusin kuitenkin päivittää tänne edes jotain. :)

Viimeinen tönäisy

Vasemmanpuolimmainen kuva on omani ja oikealla se, mihin ollaan taas matkalla!

Sellainen pieni juonenkäänne sitten...... :') Eli torstaina heräsin lievään kurkkukipuun, joka yltyi perjantaille taas kunnon nuhaksi, joten tämä on nyt toinen kerta tänä vuonna, kun olen kipeänä?! Tulimme nimittäin kumpikin I:n kanssa kipeiksi uuden vuoden aikoihin ja nyt tämä tapahtui minulle taas. Mutta sen sijaan, että ahdistaisi tai harmittaisi niin tämä tuntuu lähinnä isolta, ihanalta suuntamerkiltä, jota päin olen joka tapauksessa ollut kääntymässä. 

Alkoholin poistaminen arjesta on toki lähes yksistään muuttanut elämäni, mutta koska immuunipuolustusjärjestelmä sijaitsee suolistossa, on ruokavaliolla aivan massiivinen vaikutus. Enkä voi sille mitään, että perjantaina mieleeni tuli heti se, etten olisi koskaan ikinä ollut näin usein kipeänä silloin, kun ainakin yritin elää RT4:lla. Minun ei tarvinnut edes noudattaa tuota elämäntapaa 100%:sesti ja sain silti sen tuomat edut!

Muistelin aikaa, jolloin odotin H:ta ja olin kokonaan ilman alkoholia ja söin tavallisen "terveellisesti". Totta kai hormonit ovat osaltaan muuttaneet kehoani, mutta olin silti poikkeuksellisen paljon kipeänä ennen ja jälkeen H:n syntymän. Haluan olla terve. Minun on oltava terve.

Kuva on omani

Niinpä koen, että minulla ei edes ole muuta vaihtoehtoa kuin palata aluksi omaan versiooni RT4:sta ja sen jälkeen katsoa, miltä oloni tuntuu. Myönnän, että tämä kaikki tekee oloni ristiriitaiseksi... Olisin tavallaan toivonut voivani syödä jotenkin aivan eri tavalla kuin aiemmin, jotta tämä vuosi tuntuisi ihan erilaiseksi kuin yksikään aiempi vuosi. Tuntuu tuskastuttavalta luopua esimerkiksi joka-aamuisista ihanista jugurttibowleista aamupalalla ja mieleeni tulvii se, miten massiivisesti kyllästyin banaaneihin jo vuosia sitten enkä sen jälkeen ole oikein osannut enää nauttia niistä.

Toisaalta koko blogihistoriani ajan olen toteuttanut RT4:ta hieman miten sattuu ja RT4:n ruokapyramidiinkin kyllä kuuluu esimerkiksi ulkona syömistä. Olen vain itse aina pitänyt esimerkiksi viikonlopun kasvisjauhispizzaa kuoleman syntinä sen sijaan, että olisin syönyt pizzani ja siirtynyt eteenpäin. Joten tästä voisi loppujen lopuksi tulla oikeasti aika erilainen matka! Lisäksi RT4MT ei poista kokonaan esimerkiksi noita jugurttiannoksia, vaan ainoastaan siirtää ne viikonloppuun. 

Tuntuu, että en enää nykyään jotenkin osaa ajatella terveyttäni enää järkevällä tavalla, vaan haluan jatkuvasti mennä sieltä, mistä aita on matalin. Haluan olla terveysprojektissani mukana vain 30%:sesti, koska kaikki muu tuntuu liian vaikealta. Mutta fakta on se, että tuolloin saan parannettua terveyttäni ja elämänlaatuani vain 30%:lla. Ja etenkin nyt, kun kärsin hormoniongelmista, minun täytyy tajuta se, että minun terveyteni ei ole vain minun asiani, vaan se oikeasti vaikuttaa monen ihmisen elämään. 

Kävin tänään aamulla läpi kännykkäni kuvia viime vuodelta ja ne tekivät oloni surulliseksi. Niin paljon aurinkoa, hymyjä ja ihania hetkiä, joita kannan mukanani aina. Mutta valon seassa varjot olivat niin paljon pidempiä ja tummempia: alkoholia, ahmimista, valmisruokia, laiskuutta, unettomuutta, kipeänä olemista, jumissa olemista ja suoranaista suohon uppoamista niin monella elämäni osa-alueella. 

Elämä koostuu loppujen lopuksi aina valinnoista - silloinkin, kun kävelee näennäisesti kultaista keskitietä. Voin valita elellä tavallisen ookoosti terveyteni osalta, mutta sitten valitsen näemmä myös tämän jatkuvan kipeänä olemisen. Voin valita tuikitavallisen ruokavalion, mutta sitten valitsen myös sen, että tarvitsen joka päivä kofeiinia ollakseni riittävän virkeä ja että verikokeitteni tulokset ovat katastrofaaliset. Eikä kyse ole edes oikeastaan siitä, mikä on vaikeinta ja mikä ei, vaan siitä, mikä antaa takaisin eniten. Ja siihen minä tiedän kyllä vastauksen.

Kiitollinen

Kuva on omani

Tänään olen kiitollinen:

• I:stä, joka on aivan uskomattoman kärsivällinen ja rakastava ja joka osaa valaa minuun uskoa silloinkin, kun itse en ole nähnyt itsessäni minkäänlaista potentiaalia
• H:sta, joka saa minut nauramaan joka päivä ja jonka ilo ja tarmo on estänyt minua jäätymästä ikiroutaan
• Aurinkoisista päivistä rakkaassa Soulissa
• Siitä, miten vahva kehoni kaikesta huolimatta on
• Siitä, että lauantaina tulee kuluneeksi tasan kuukausi, kun join alkoholia ja silloinkin vain yhden lasillisen kuohuvaa
• Siitä, miten luonnostaan olen tällä viikolla siirtynyt syömään kokonaan raakavegaanin aamupalan tai lounaan
• Siitä, miten kehoni tuntuu heränneen henkiin
• Siitä, ettei minun tarvitse enää elää yhtä negatiivista elämää kuin jotkut ystävistäni edelleen elävät
• Siitä, että näen taas toivoa ja suurta potentiaalia elämäni suunnan ja sisällön osalta
• Traumaterapiasta ja siitä, miten iso apu siitä on ollut jo nyt
• Siitä, että vaikka minulle onkin tullut epämääräisiä himoja ahmia etenkin päivällisellä niin olen saanut himot taltutettua ihan vain syömällä isomman päivällisen
• Siitä, että olen päässyt taas treenaamaan
• Siitä, että kuntoni on edelleen oikeasti yllättävän hyvä enkä joudu aloittamaan nollasta 
• Todella hyvästä taloudellisesta tilanteesta
• Siitä, että sain ostaa kasan uusia, ihania urheiluvaatteita, jotka motivoivat treenaamaan
• Siitä, että minulla on vaikka ja mitä ihanaa, mitä odottaa tältä vuodelta!

Maanantai

Kuva on omani

Tämä viikko alkoi aamuisesta turvotuksesta ja väsymyksestä (liian myöhäinen ja raskas päivällinen sunnuntaina) huolimatta todella hyvin! Aamupalani oli melkein litra tuoremehua, lounas oli proteiinijuoma (sis. maitoa) ja mehu, ennen treeniä söin vegaanin vanukkaan ja päivälliseni oli perunagnoccheja, kasviksia ja vuustoa. Jälkiruoaksi söin palan 80%:sta tummaa suklaata. 

Liikuntana on ollut puolitoista tuntia kävelyä ja ihana HIIT-treeni, josta jäi todella hyvä mieli ja tunsin oloni voimakkaaksi ja toiveikkaaksi. Yritin aluksi tehdä 20 minuutin pilatestreeniä, mutta en vain jotenkin käsitä tuota lajia... Joten vaihdoin perus HIIT:tiin ja onneksi tein niin!

Päätin jatkaa aivan tavallisen terveellisellä ruokavaliolla ja antaa itseni syödä myös raakaruokia silloin, kun siltä tuntuu. Katsotaan muutanko tätä tulevaisuudessa, mutta juuri nyt tämä tuntuu yksinkertaisesti helpoimmalta tavalta edetä. Helppous tuntuu laiskalta ja tylsältä, mutta en myöskään halua ahtaa itseäni liian tiukille ja mokailla sitten jatkuvasti. En ole halunnut astua vaa'alle, mutta toivon, että voisin vihdoinkin tällä viikolla käydä kehonkoostumusmittauksessa... 

Keskiviikon traumaterapia jännittää, sillä se on ensimmäinen kerta, kun myös I osallistuu käynnille. Haluaisin kirjoittaa enemmän tästä kaikesta, mutta vielä ei ole ollut riittävästi aikaa istua alas ja koota ajatuksiani tekstimuotoon. Muutenkin vihaan sitä, miten pintapuolisesti kirjoitan tänne tällä hetkellä, mutta en myöskään halua olla päivittämättä liian pitkäksi aikaa. 

Yritän opetella pois siitä, että kaiken ei tarvitse olla täydellisyyteen hiottu, timanttien suoritus. Joskus asiat voivat olla vähän sekaisin ja siellä-täällä pomppivia, mutta ne ovat silti ihan okei.

Tämän viikon kuulumisia

Kuva on omani

Tämä viikko ei olekaan mennyt aivan kuin olin toivonut ja toisaalta monessa mielessä asiat ovat selvästi nyt ottaneet loikan eteenpäin. 

Liikuntojen osalta olen vain kävellyt koko viikon, sillä leposykkeeni on ollut tavallista korkeampi ja olen herännyt poikkeuksellisen ei-levänneenä aamuisin siitäkin huolimatta, että olen saanut noin kahdeksan tuntia unta joka yö. Kehon patterini on siis ollut heti aamulla herättyäni sellaisissa luvuissa, joissa se on yleensä kuuden-seitsemän aikaan illalla koko päivän touhuttani. Urheilukelloni on jatkuvasti huomautellut punaisella olevasta yöllisestä sykevälivaihtelusta, mutta en ole tiennyt, mitä tehdä eri tavalla. 

Ruokailujen osalta olen pitänyt perus rungon terveellisenä, mutta myönnän syöneeni joka päivä jotain herkkuja, mikä harmittaa. Vegaanius ei myöskään ole onnistunut nyt viikonloppuna, sillä olemme I:n kanssa tehneet aivan super namia terveellistä pizzaa, johon laitoimme täytteiksi ananasta, sipulia, paprikaa, tonnikalaa, vuustoa ja pohjaan laitoimme jauhoja, kaksi kananmunaa ja tofua. Pizza oli minun ehdotukseni, sillä minun piti jotenkin saada ahmimishimot taltutettua sillä, että siirtäisin huomioni jonkin uuden reseptin kokeilemiseen. 

Ja se toimi: emme itse asiassa syöneet mitään järkyttävää roskaruokaa koko viikonloppuna! Silti aivan liikaa kaloreita ja liian vähän liikuntaa...

Mutta... Kävin perjantaina elämäni ensimmäisessä hypnoosissa ja uskotteko, kun kerron, että olen sekä eilen että tänään herännyt aivan uudenlaisella energialla? Sellaisella, jollaisella heräsin lähes joka aamu aiemmin. Eilen aloin heti aamusta järjestellä vaatehuonettamme ja kävin mm. läpi kaikki urheiluvaatteeni, joista suurin osa sai jäädä, mutta muutamat kauhtuneet paidat laitoin kierrätysvaatteiden kasaan. Järjestelin kaikki urheiluvaatteet värijärjestykseen, samoin kirjahyllymme kirjat ja lisäksi poistin kaikista kasveista oranssit ja kuivat lehdet. 

Pelkästään tämä toi minuun sellaista ihanaa vanhaa tuttua sädehtivää aurinkoa, jota minun on ollut ikävä. En ole ehkä edes oikein tajunnut sitä, miten paljon enemmän järjestelin ympäristöäni aiemmin ja miten suuri vaikutus sillä on ylipäätään siihen, millaiseksi koen oloni. Tuntuu heti jotenkin ryhdikkäämmältä, itsevarmemmalta ja aktiivisemmalta, kun ympäristöni on hyvin järjestelty. Aionkin käydä koko asuntomme läpi yksi pieni osa kerrallaan, hankkiutua eroon kaikesta turhasta viime vuosina kertyneestä ja järjestellä jokainen kaappi ja nurkka.

Tosiaan alunperin olin ajatellut kokeilevani laihdutushypnoosia, mutta mitä enemmän mietin asiaa, sitä enemmän tulin varmemmaksi siitä, että minun pitäisi enemmänkin keskittyä siihen, mikä estää useimpia asioita elämässäni: huono itseluottamus. En koe oloani varsinaisesti itsevarmemmaksi, mutta pelkästään tuo yhtäkkinen into järjestellä asuntoamme on kyllä tehnyt oloni paremmaksi. Odotan siis mielenkiinnolla, miten tämä hypnoosikokeilu mahdollisesti vaikuttaa arkeeni!

Tällä hetkellä mieleni haikailee taas jonkinlaista omaa versiota RT4:sta, mutta en tiedä onko tämä vain jonkinlainen juurtunut ajattelutapa, joka pompahti heti pintaan, kun sain palasen menneestä minästä takaisin tämän asunnon järjestelyinnon kautta. Katsotaan mihin suuntaan lähden, mutta vegaaniuteen on joka tapauksessa taas tähdättävä ja toivottavasti ensi viikolla pääsen vihdoinkin urheilemaan. Viime yön jäljiltä kehopatterini on vihdoinkin lähtenyt nousuun ja yöllinen sykevälivaihtelu oli myös korjaantunut melkein normaalilukemiin. 

Lisäksi minulla alkoi muistaakseni tiistaina kuukautisia edeltävät tuntemukset, jotka ovat tuoneet toivoa ja muutenkin tämä viikko on ollut makuuhuoneen puolella poikkeuksellisen aktiivinen, mikä on nostanut mielialaani ja tehnyt oloni kauniiksi.

Olisiko tässä nyt vihdoinkin lähtöviivat uuteen alkuun...

Aloituspaino ja ma ruoat + liikunnat

Kuva on omani

Paino: 67,9 kg

Painoindeksi: 25,9 (vanha), 26,4 (uusi)

12.1. syötynä:

• Aamupala: mantelimaidosta tehtyä jugurttia, granolaa ja mustikoita
• Lounas: 300 ml appelsiinimehua + dieettijuoma (sisälsi maitoa)
• Välipala: proteiinipatukka (sisälsi maitoa)
• Päivällinen: kanakeittoa + kaksi lasillista kaurasuklaajuomaa

Liikunta:

• Kävelyä 1 h 22 min
• 11 minuutin HIIT

Ruokailujen osalta ei täydellistä, mutta tärkeintä oli se, että pääsin takaisin suurin piirtein terveelliseen ruokailuun ja lisäksi tein tuon lyhyen HIIT-treenin, joka oli aivan uskomattoman helppo! Eli viikko alkoi hyvällä mielellä ja toiveikkuudella. Paino ja mitat ovat jotain aivan järkyttävää (niistä helkkarin verikokeiden tuloksista puhumattakaan....), mutta täytyy keskittyä positiiviseen. 

Tänään teen kevyen tanssitunnin, jonka kautta toivon pääseväni taas sitten hiljalleen palaamaan kunnon tanssitreenien pariin. Huomenna on ehkä luvassa pieni lenkki, jos ehdin sitä ennen saada vesipainon pois. Edelleen täytyy olla hieman tuntosarvet kohollaan, sillä nenäni valuu edelleen ja yskin ajoittain. Mutta en ole kokenut väsymystä tai muutakaan "erikoista" viime päivinä, joten ehkä voin huokaista helpotuksesta kipeänä olemisen osalta...

Tänä vuonna en halua olla kipeänä kuin muutaman kerran. Tämä on lupaus.

Paluu ortoreksiaan

Kuva on netistä

Tämän hetken alkutilanne:
Olen joulukuussa palannut urheilemaan, alkoholin käyttöni on vähentynyt lähes nollaan ja ahmimista ei ole ollut lähes ollenkaan. Verikokeitteni tulokset eivät kuitenkaan todellakaan näytä tätä positiivista kehitystä ja nyt minun on oikeasti otettava itseäni niskasta kiinni ja hoidettava terveyteni kuntoon.

Tarvitsen kunnon hikiliikuntaa ja ruokavalio täytyy saada kuntoon. Tuntuu oudolta, että tilanteeni ei mielialan osalta ole maailman huonoin, mutta fyysisesti kehoni ei selvästi voi hyvin. Ei auta: huono terveyteni on mustaa valkoisella. 

 

Mistä eroon ja mitä saan syödä?
Poistettavat ruoat:

• Maitotuotteet
• Liha ja lihatuotteet
  
• Karkki, sipsit, keksit, ei-vegaani ja rasvainen/kermainen jäätelö, pasteijat ja muut suolaiset ja makeat leivokset
• Ultraprosessoitu ruoka
• esim. suurin osa vegaaneista proteiinituotteista
• Ei-itsetehty pizza, hampurilaiset, ranskalaiset, nugetit jne.
• Valkoinen leipä
• Margariini, voi ja öljy

 

Sallitut ruoat (aloittaessa, lista tarkentuu matkan varrella):

• Kasvikset (hedelmät, vihannekset, marjat)
  
• Pasta
• myös valkoinen, kunhan valitsen oikeita, italialaisia pastamerkkejä
• Riisi (suosi täysjyväriisiä, jos mahdollista), coucous ja bulgur
  
• Ruis-, monivilja- ja täysjyväleipä
• Kaurahiutaleet
  
• Vegaanit jugurtit
• valitse jugurtteja, joissa on mahdollisimman vähän ainesosia
• Kasvipohjaiset maidot
  
• Maustamaton tofu ja itsetehty seitan
• Hummus margariinin sijaan leivälle
  
•  Sokerittomat ja vähäsuolaiset valmiskastikkeet
• tee kuitenkin kastikkeet niin pitkälle itse kuin mahdollista, esim. pesto jne
•  Vähärasvainen vegaani jäätelö ja/tai mehujää

 

 

Kuva on netistä

Millainen olen?

1. Ruoka ja liikunta:
   
• Olen vegaani ja syön minimaalisen määrän prosessoitua ruokaa
• Roskaruoka ei kuulu elämääni eikä minun tee sitä mieli
• Harrastan päivittäin liikuntaa ja minusta huomaa, että urheilu on minulle intohimo
• Terveys on minulle prioriteetti numero yksi ja terveellinen eläminen on jotain, mikä tulee minulta helposti
• Olen henkilö, jota muut kuvaavat luonnostaan hoikaksi
  
2.  Mieli:
   
• Aloitan aamuni aina vähintään 5 minuutin meditaatiolla ja myös iltaisin jätän aikaa rauhoittumiselle
• Arkeni on minimalistista ja käytän tietokonetta ja kännykkää vain silloin, kun on oikeasti pakko
• Olen henkilö, joka paljon mieluummin lukee kuin skrollaa puhelimellaan
  
• Olen positiivinen, rauhallinen ja näen mahdollisuuksia sielläkin, missä muut eivät
• Aurinkoisuuteni tuo lähelleni samanmielisiä ihmisiä ja uusia läheisiä ystäviä 
3. Koti:
• Pidän kotini aina puhtaana ja siistinä
• Jätän iltaisin aikaa, jotta ehdin järjestellä paikat ennen kuin menen nukkumaan
• Siisteys on minulle automaattinen asia eikä minun tarvitse miettiä sitä tai aikatauluttaa sitä muiden päivän askareiden kanssa
4. Ulkonäkö:
• Ulkonäöstä huolehtiminen on minulle luontaista
• Missä olenkaan tunnen oloni kauniiksi ja viehättäväksi
• Olen aina päästä varpaisiin laitettu ja ulkonäöstäni huolehtiminen on ruoan ja liikunnan lisäksi yksi tavallinen osa rutiineitani
• Olen juuri se stereotyyppinen huolettoman kaunis italialaisnainen, jota ihmiset kadehtivat

 

Kuva on netistä

 

Tällä hetkellä suurin tavoitteeni on siirtyä takaisin vegaaniin ruokavalioon, mutta en heitä mitään ruokaa roskiin, vaan syön lihaa ja maitoa sisältäviä ruokia pois ja korvaan niitä sitten vegaaneilla vaihtoehdoilla. Erityispanostus on kotiruokaan, sillä tämän osalta olen ehkä ollut vähän tavallista laiskempi. En myöskään oikeasti halua enää juoda ja ahmia. Oikeasti. Nämä ovat asioita, jotka minun on taisteltava pois elämästäni.

Tämän on pakko nyt olla se lopullinen herätys. Traumaterapiani lisäksi minun täytyy panostaa siihen, että muutan rohkeasti tottumuksiani, sillä nyt olen jo niin monta vuotta ollut tällaisessa helkkarin epäterveellisten elämäntapojen sammiossa. Vihaan sitä, että olen antanut itseni elää kuin sika pellossa jo vuosien ajan ja tässä on lopputulema: olen sairaampi kuin ikinä. 

Minun on saatava itseni takaisin.

ps. Haluan kirjoittaa jonkinlaisen postauksen kaikesta siitä sekoilusta, jota olen käynyt läpi viime vuosina, mutta ainakin juuri nyt koen parhaaksi keskittyä täällä pelkästään terveysasioihin.

Herätys

Kuva on netistä

Koe vahvemmin kuin ikinä, että minun täytyy tehdä asiat eri tavalla vuonna 2026 

→ Ymmärrä, että minun täytyy astua epämukavuusalueeni ulkopuolelle enemmän kuin koskaan 

→ Palaa takaisin kirjoittamaan isommalle yleisölle tarkoitettua blogia (joku ehkä huomasikin tämän)

→ Ole aluksi innoissaan, mutta tajua sitten, että nyt joudut miettimään todella paljon sitä, mitä saat ja et saa sanoa ja näyttää, koska ihmiset triggeröityvät nykyään niin helposti

→ Koe aivan käsittämätön tukos kirjoittamisen kanssa 

→ Käy 7.1. verikokeissa hormonitoiminnan ongelmien takia 

→ Saa testitulokset ja järkyty aivan totaalisesti niistä

→ Itke, ahdistu ja pelkää kuolemaa tässä ja nyt

→ Tajua, että se ryhtiliike, joka minun täytyy tehdä, ei kestä päivänvaloa, sillä minun täytyy saada terveyteni takaisin hinnalla millä hyvänsä

Olen taas rikki tavalla, jollaista en toivonut kokevani. Ja toisaalta en tiedä miksi olen edes yllättynyt: usean vuoden ajan lihaa, maitotuotteita, alkoholin kanssa kamppailua, urheilemattomuutta, ahmimista........... Mitä helvettiä sinä odotit, että tapahtuisi tällä reseptillä, Minni?!! Nämä ovat kaikenlisäksi arvot nyt, kun olen oikeasti tsempannut joulukuussa todella, todella paljon. En edes halua tietää, millaiset luvut olisin saanut esimerkiksi neljä kuukautta sitten...

Kuva on netistä

Tilanne tällä hetkellä (merkkien // jälkeen normaali viitearvo):

• Alhainen hemoglobiini (114 g/L // 117-155 g/L), lievästi alentunut punasolujen määrä
• Todella alhainen ferritiinitaso (12 µg/l // 15-150 µg/l)
• Vitamiini-D:n puutostila (32 nmol/L // >50 nmol/L)
• B12 ja magnesium viitearvojen alarajoilla ("Mutta kyllähän sitä lihaa pitää syödä, että B12 pysyy korkeana!!!!" Tämä on kirjaimellisesti ensimmäinen kerta, kun B12 vitamiinini on näin alhainen...)
• Kolesteroliarvot taivaissa
• Kokonaiskolesteroli 6.9 nmol/L // <5.0 nmol/L
• LDL-kolesteroli 4.4 nmol/L // <3.0 nmol/L
• HDL-kolesteroli 1.3 nmol // >1.2 nmol/L (pitäisi saada nostettua)
• Triglyseridit 2.1 nmol/L // <1.7 nmol/L
• Glykoitu hemoglobiini 39 nmol/mol // <35 nmol/mol
• Maksa-arvot taivaissa (näihin arvoihin vaikuttavat myös liian rasvainen ruoka ja synnytyksen jälkeiset maksa-aineenvaihdunnan muutokset)
• ALAT 58 U/L // <35 U/L
• ASAT 46 U/L // <35 U/L
• GT 82 U/L // <40 U/L
• Hormonit päin seiniä
• Estradioli, luteinisoiva hormoni ja FSH lievästi alhaisia
• Progesteroni alhainen

Lopputulema:

• Maksa, hormonit ja aineenvaihdunnan terveys ovat tällä hetkellä surkeat
• Ei vielä diabetestä, mutta matkalla siihen suuntaan
• Toiminnallinen hypotalaaminen amenorrea: ei ollenkaan ovulaatiota tällä hetkellä, sillä ovulaatiota säätelevät hormonit ovat liian alhaisia; keho ei koe olevansa turvassa
• Ei vielä kokonaan hedelmätön, kunhan asia otetaan vakavasti NYT eikä huomenna
• Raskaushaaveet hyllytettävä toistaiseksi
• Seuraavat labrat 8-12 viikon päästä
• Ei vielä sellaisia tuhoa, ettei sitä saisi palautettua normaaliksi; kaikkien muiden arvojen paitsi kolesterolin pitäisi palautua normaaleiksi noin 3-6 kuukaudessa; kolesterolin lasku hieman hitaampaa, mutta muutosta parempaan pitäisi olla nähtävissä
• Raskautumisyrityksiä vasta noin 6 kk jälkeen; aiempi raskautuminen on terveyshaitta sekä minulle että vauvalle

Kuva on netistä

Eli tästä aloitetaan. Tilassa, jossa olen ollut hieman huolissani siitä, että kuukautiseni eivät ole tulleet takaisin, mutta silti positiivisin mielin kaikista niistä muutoksista, joita olen tehnyt. Esimerkiksi halu juoda alkoholia on kadonnut kokonaan ja jos olen halunnut jotain, olen aina valinnut holittoman vaihtoehdon. Olen liikkunut joulukuun alusta lähtien enemmän kuin hetkeen ja muutenkin olen ahminut/syönyt epäterveellisesti vähän verrattuna viime vuoden pahimpiin kuukausiin. 

Ja silti tulos on noin järkyttävä, joten en voi tehdä muuta kuin ottaa kaikki aseet käyttöön. En vain koe, että minulla on mitään muuta vaihtoehtoa. Lihan ja maitotuotteiden syönti on lopetettava, ei ahmimista, pelkästään vegaania ja puhdasta ruokaa, alkoholinkäytön nollakulutusta on jatkettava, kunnon treenit takaisin.... Niin ihanaa kuin se olisikin syödä sitä sun tätä ja juoda silloin tällöin, en vain oikeasti voi ottaa terveyttäni enää kevyesti.  

Ortoreksia, olen valmis. Pelasta minut.

ps. Yritän vielä löytää jonkun sopivan, uuden yläkuvan. Jotenkin mikään ei tunnu nyt sopivan....