Tämän viikon kuulumisia

Kuva on omani

Tämä viikko ei olekaan mennyt aivan kuin olin toivonut ja toisaalta monessa mielessä asiat ovat selvästi nyt ottaneet loikan eteenpäin. 

Liikuntojen osalta olen vain kävellyt koko viikon, sillä leposykkeeni on ollut tavallista korkeampi ja olen herännyt poikkeuksellisen ei-levänneenä aamuisin siitäkin huolimatta, että olen saanut noin kahdeksan tuntia unta joka yö. Kehon patterini on siis ollut heti aamulla herättyäni sellaisissa luvuissa, joissa se on yleensä kuuden-seitsemän aikaan illalla koko päivän touhuttani. Urheilukelloni on jatkuvasti huomautellut punaisella olevasta yöllisestä sykevälivaihtelusta, mutta en ole tiennyt, mitä tehdä eri tavalla. 

Ruokailujen osalta olen pitänyt perus rungon terveellisenä, mutta myönnän syöneeni joka päivä jotain herkkuja, mikä harmittaa. Vegaanius ei myöskään ole onnistunut nyt viikonloppuna, sillä olemme I:n kanssa tehneet aivan super namia terveellistä pizzaa, johon laitoimme täytteiksi ananasta, sipulia, paprikaa, tonnikalaa, vuustoa ja pohjaan laitoimme jauhoja, kaksi kananmunaa ja tofua. Pizza oli minun ehdotukseni, sillä minun piti jotenkin saada ahmimishimot taltutettua sillä, että siirtäisin huomioni jonkin uuden reseptin kokeilemiseen. 

Ja se toimi: emme itse asiassa syöneet mitään järkyttävää roskaruokaa koko viikonloppuna! Silti aivan liikaa kaloreita ja liian vähän liikuntaa...

Mutta... Kävin perjantaina elämäni ensimmäisessä hypnoosissa ja uskotteko, kun kerron, että olen sekä eilen että tänään herännyt aivan uudenlaisella energialla? Sellaisella, jollaisella heräsin lähes joka aamu aiemmin. Eilen aloin heti aamusta järjestellä vaatehuonettamme ja kävin mm. läpi kaikki urheiluvaatteeni, joista suurin osa sai jäädä, mutta muutamat kauhtuneet paidat laitoin kierrätysvaatteiden kasaan. Järjestelin kaikki urheiluvaatteet värijärjestykseen, samoin kirjahyllymme kirjat ja lisäksi poistin kaikista kasveista oranssit ja kuivat lehdet. 

Pelkästään tämä toi minuun sellaista ihanaa vanhaa tuttua sädehtivää aurinkoa, jota minun on ollut ikävä. En ole ehkä edes oikein tajunnut sitä, miten paljon enemmän järjestelin ympäristöäni aiemmin ja miten suuri vaikutus sillä on ylipäätään siihen, millaiseksi koen oloni. Tuntuu heti jotenkin ryhdikkäämmältä, itsevarmemmalta ja aktiivisemmalta, kun ympäristöni on hyvin järjestelty. Aionkin käydä koko asuntomme läpi yksi pieni osa kerrallaan, hankkiutua eroon kaikesta turhasta viime vuosina kertyneestä ja järjestellä jokainen kaappi ja nurkka.

Tosiaan alunperin olin ajatellut kokeilevani laihdutushypnoosia, mutta mitä enemmän mietin asiaa, sitä enemmän tulin varmemmaksi siitä, että minun pitäisi enemmänkin keskittyä siihen, mikä estää useimpia asioita elämässäni: huono itseluottamus. En koe oloani varsinaisesti itsevarmemmaksi, mutta pelkästään tuo yhtäkkinen into järjestellä asuntoamme on kyllä tehnyt oloni paremmaksi. Odotan siis mielenkiinnolla, miten tämä hypnoosikokeilu mahdollisesti vaikuttaa arkeeni!

Tällä hetkellä mieleni haikailee taas jonkinlaista omaa versiota RT4:sta, mutta en tiedä onko tämä vain jonkinlainen juurtunut ajattelutapa, joka pompahti heti pintaan, kun sain palasen menneestä minästä takaisin tämän asunnon järjestelyinnon kautta. Katsotaan mihin suuntaan lähden, mutta vegaaniuteen on joka tapauksessa taas tähdättävä ja toivottavasti ensi viikolla pääsen vihdoinkin urheilemaan. Viime yön jäljiltä kehopatterini on vihdoinkin lähtenyt nousuun ja yöllinen sykevälivaihtelu oli myös korjaantunut melkein normaalilukemiin. 

Lisäksi minulla alkoi muistaakseni tiistaina kuukautisia edeltävät tuntemukset, jotka ovat tuoneet toivoa ja muutenkin tämä viikko on ollut makuuhuoneen puolella poikkeuksellisen aktiivinen, mikä on nostanut mielialaani ja tehnyt oloni kauniiksi.

Olisiko tässä nyt vihdoinkin lähtöviivat uuteen alkuun...