Sellainen pieni juonenkäänne sitten...... :') Eli torstaina heräsin lievään kurkkukipuun, joka yltyi perjantaille taas kunnon nuhaksi, joten tämä on nyt toinen kerta tänä vuonna, kun olen kipeänä?! Tulimme nimittäin kumpikin I:n kanssa kipeiksi uuden vuoden aikoihin ja nyt tämä tapahtui minulle taas. Mutta sen sijaan, että ahdistaisi tai harmittaisi niin tämä tuntuu lähinnä isolta, ihanalta suuntamerkiltä, jota päin olen joka tapauksessa ollut kääntymässä.
Alkoholin poistaminen arjesta on toki lähes yksistään muuttanut elämäni, mutta koska immuunipuolustusjärjestelmä sijaitsee suolistossa, on ruokavaliolla aivan massiivinen vaikutus. Enkä voi sille mitään, että perjantaina mieleeni tuli heti se, etten olisi koskaan ikinä ollut näin usein kipeänä silloin, kun ainakin yritin elää RT4:lla. Minun ei tarvinnut edes noudattaa tuota elämäntapaa 100%:sesti ja sain silti sen tuomat edut!
Muistelin aikaa, jolloin odotin H:ta ja olin kokonaan ilman alkoholia ja söin tavallisen "terveellisesti". Totta kai hormonit ovat osaltaan muuttaneet kehoani, mutta olin silti poikkeuksellisen paljon kipeänä ennen ja jälkeen H:n syntymän. Haluan olla terve. Minun on oltava terve.
Niinpä koen, että minulla ei edes ole muuta vaihtoehtoa kuin palata aluksi omaan versiooni RT4:sta ja sen jälkeen katsoa, miltä oloni tuntuu. Myönnän, että tämä kaikki tekee oloni ristiriitaiseksi... Olisin tavallaan toivonut voivani syödä jotenkin aivan eri tavalla kuin aiemmin, jotta tämä vuosi tuntuisi ihan erilaiseksi kuin yksikään aiempi vuosi. Tuntuu tuskastuttavalta luopua esimerkiksi joka-aamuisista ihanista jugurttibowleista aamupalalla ja mieleeni tulvii se, miten massiivisesti kyllästyin banaaneihin jo vuosia sitten enkä sen jälkeen ole oikein osannut enää nauttia niistä.
Toisaalta koko blogihistoriani ajan olen toteuttanut RT4:ta hieman miten sattuu ja RT4:n ruokapyramidiinkin kyllä kuuluu esimerkiksi ulkona syömistä. Olen vain itse aina pitänyt esimerkiksi viikonlopun kasvisjauhispizzaa kuoleman syntinä sen sijaan, että olisin syönyt pizzani ja siirtynyt eteenpäin. Joten tästä voisi loppujen lopuksi tulla oikeasti aika erilainen matka! Lisäksi RT4MT ei poista kokonaan esimerkiksi noita jugurttiannoksia, vaan ainoastaan siirtää ne viikonloppuun.
Tuntuu, että en enää nykyään jotenkin osaa ajatella terveyttäni enää järkevällä tavalla, vaan haluan jatkuvasti mennä sieltä, mistä aita on matalin. Haluan olla terveysprojektissani mukana vain 30%:sesti, koska kaikki muu tuntuu liian vaikealta. Mutta fakta on se, että tuolloin saan parannettua terveyttäni ja elämänlaatuani vain 30%:lla. Ja etenkin nyt, kun kärsin hormoniongelmista, minun täytyy tajuta se, että minun terveyteni ei ole vain minun asiani, vaan se oikeasti vaikuttaa monen ihmisen elämään.
Kävin tänään aamulla läpi kännykkäni kuvia viime vuodelta ja ne tekivät oloni surulliseksi. Niin paljon aurinkoa, hymyjä ja ihania hetkiä, joita kannan mukanani aina. Mutta valon seassa varjot olivat niin paljon pidempiä ja tummempia: alkoholia, ahmimista, valmisruokia, laiskuutta, unettomuutta, kipeänä olemista, jumissa olemista ja suoranaista suohon uppoamista niin monella elämäni osa-alueella.
Elämä koostuu loppujen lopuksi aina valinnoista - silloinkin, kun kävelee näennäisesti kultaista keskitietä. Voin valita elellä tavallisen ookoosti terveyteni osalta, mutta sitten valitsen näemmä myös tämän jatkuvan kipeänä olemisen. Voin valita tuikitavallisen ruokavalion, mutta sitten valitsen myös sen, että tarvitsen joka päivä kofeiinia ollakseni riittävän virkeä ja että verikokeitteni tulokset ovat katastrofaaliset. Eikä kyse ole edes oikeastaan siitä, mikä on vaikeinta ja mikä ei, vaan siitä, mikä antaa takaisin eniten. Ja siihen minä tiedän kyllä vastauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti