Aloitin eilen ja tänään aamun pitkästä aikaa joogalla ja se on tehnyt todella
hyvää! Voi miten toivoisinkaan, että jooga olisi riittävää liikuntaa
rasvanpolttoon, mutta valitettavasti se ei ole... Tänään huomasin aamulla
lisäksi jonkinlaista todella haalean punaista nestettä ja olen tietenkin todella innoissani, mutta yritän samalla kuitenkin pysyä rauhallisena. Niin
paljon kuin minusta tuntuukin siltä, että nämä voisivat oikeasti olla
vihdoinkin kuukautiset, minun täytyy antaa kehoni käynnistää itsensä rauhassa
ilman stressiä.
Ainoa todella pitkä miinus on se, miten olen syönyt eilisestä alkaen.
Aamupalat ovat olleet terveelliset, mutta loppupäivä on ollut sitä ja tätä...
Ei varsinaisesti mitään sekopäistä ahmimista, mutta liikaa kaikkea epäterveellistä ja myös
lihaa- ja maitotuotteita sisältäviä ruokia. Huomaan, että nukun heti
huonommin, leposykkeeni on tavallista korkeammalla, yskin ja niistän enemmän
limaa ja muutenkin oloni tuntuu kipeämmältä.
Olen pettynyt, totta kai olen. Pelkään, että nykyinen armoni ja ymmärrykseni
itseäni kohtaan pilaa mahdollisuuteni saada kehoni parannettua. Huomaan taas
olevani siinä ihme kierteessä, jossa yritän ajatella, että minun täytyy
huolehtia itsestäni ja rakastaa kehoani niin paljon, että haluan tehdä siitä
mahdollisimman terveen. Mutta sitten samalla kuulen koko ajan ympäriltäni,
että viikonloppuherkuttelut, asioiden tekemättä jättäminen ja se, että et
pakota itseäsi epämukavuusalueelle ovat nykyään itsensä rakastamista.
Ei, ei, ei..... En halua tippua tuohon koloon, johon niin moni nuori on tippunut! Minä haluan pitää elämäni omissa käsissäni enkä keksiä jatkuvasti uusia tekosyitä sille miksi en voi elää unelmaelämääni ja miksi minä olen kaikessa ikuinen uhri. Tämä on viimeinen tilaisuuteni ja tiedän sen. Tiedän myös, että kaikesta tulee tapa, kun vain toistat niitä tarpeeksi - niin myös hyvistä elämäntavoista. En yksinkertaisesti voi luovuttaa nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti