Hrrr, miten kylmään perjantaihin heräsinkään! Tämän talvisen Helsingin keskellä tuntuu absurdilta, että kuukauden päästä kävelen jo vaaleanpunaisista kirsikankukista hohtavassa Soulissa. Juuri nyt odotankin tuonne kotiin paluuta todella, todella paljon, vaikka viime vuonna laskin tunteja Helsinki-Vantaalle saapumiseen. :D Alun perin minun piti olla Helsingissä vain tammikuun puoleen väliin asti, mutta pidensin reissuani, koska en ole nähnyt Suomen päässä olevaa perhettäni tai ystäviäni niin pitkään aikaan eikä I:kään ole kotilomilla.
Joka tapauksessa itse tämän tekstin aiheeseen eli missä mennään juuri nyt terveyteni osalta? Kuten täältä on luettavissa, olen etenkin viime vuonna kipuillut erilaisten ruokaidentiteettien välillä ja on ollut todella vaikeaa myöntää itselleni sitä, että kaikki se, mitä olen jo vuosien ajan tavoitellut, ei ehkä tuokaan minulle aitoa iloa ja onnea.
Ymmärrän nyt, että asettamani todella ahtaat raamit ovat pitäneet minut epäonnistumisen tiellä. Ne ovat ahdistaneet minua ja luoneet epäonnistumisen pelkoa, koska sääntöni ovat olleet niin tiukat, että epäonnistuminen on ollut todella pienestä kiinni. Niinpä olenkin sitten usein tunnesyönyt tuota ahdistusta ja stressiä pois ja näin ollen epäonnistunut eli tehnyt peloistani totta. Tämä on jatkuvasti laskenut itseluottamustani ja tuonut epäluottamusta minun ja minun itseni väliin. En yksinkertaisesti ole pystynyt itsekään luottamaan enää omiin lupauksiini ja sanoihini.
Viime vuoden keväällä minun oli raskauden takia saatava oksentelu loppumaan, joten annoin itselleni luvan joustavampaan ruokavalioon ja tuo toimi! Kuitenkin myönnän, että olen aika ajoin yrittänyt taas kutoa samanlaista tiukkaa verkkoa ympärilleni kuin aiemmin, mutta nyt en useinkaan ole päässyt ajatuksista tekoihin. Sen sijaan olen pysäyttänyt tuon vyöryvän lumipallon jo alkuunsa ja antanut itseni tuntea juuri sitä, miltä minusta on tuntunut: tämä (mikä ikinä ruokavalio ja elämäntapa se onkaan) ei vain tunnu enää minulta.
Nyt olenkin tämän vuoden alusta lähtien syönyt taas hieman rennommin ja sen vaikutukset kyllä huomaa! Ahmimishimot ovat lähes kokonaan kadonneet, vaikka vielä toki joudun aika ajoin kohtaamisiin erilaisten triggeri-tilanteiden kanssa ja tällöin huomaan lähteväni luisumaan vanhoihin, pinttyneisiin tapoihin. Mutta ainakin juuri nyt tuntuu siltä, että pahin on takana. Tunne, jollaista en olisi vuosi sitten voinut koskaan enää kuvitella tuntevani!
Tässä kaikessa tärkein elementti on se, että en saa antaa itseni pysähtyä liiaksi miettimään enkä saa jumittua numeraalisiin mittoihin, vaan minun täytyy kiinnittää huomiota myös muihin asioihin. Miten vaatteet istuvat päälläni, olenko energinen, miten treenit sujuvat, onko minulla enemmän nälkä kuin normaalisti jne. En toki koe, että olisin tällä hetkellä parhaimmassa mahdollisessa terveydentilassa, mikä varmasti johtuu osittain siitä, että olen kauhukseni havahtunut siihen, miten paljon hiukseni ovat ohentuneet ja miten kasvojeni iho voi tällä hetkellä.
Mutta uskon, että olen kuitenkin juuri nyt matkalla sellaiseen elämäntapaan, josta tulee oikeasti jotain pysyvää! Kaikesta sekoilusta huolimatta sain nimittäin kuitenkin viime vuonna kokemuksia pitkäjänteisestä ja säännöllisestä työskentelystä, josta juurikin muodostuu lopulta elämäntapa. Koen, että terveellinen syöminen ei vielä ole kokonaan juurtunut minuun, mutta olen matkalla ja se on tärkeintä.
Tämän hetken ruokavalioni on Helsingissä ollessa ollut pääosin vähäsuolainen ja -sokerinen, hyvin paljon kasvipohjaisia tuotteita, mutta myös esimerkiksi tavallisia juustoja ja jugurtteja. Lihaa en ole syönyt muuten kuin pepperonipizzassa (argh...) tai Oolannin pyttipannussa (ugh...). En ole tämän vuoden puolella kiinnittänyt liiaksi huomiota rasvan määrään, sillä olen kokenut, että nyt tärkeintä on vain saada hyvä pohja. Totta kai pyrin välttämään huonoja rasvoja, mutta en yritä kiristää ruokavaliotani liiaksi, vaikka sitä kautta saisinkin näkyviä tuloksia nopeammin.
Tämän kuun lopulla Souliin siirtyessä ruokiin tuleekin sitten varmasti joitain muutoksia. Numero yksi tulee olemaan kimchin paluu, sen tiedän jo nyt, sillä I:n äidin kimchi on vain jotain niin taivaallista! Uskon kuitenkin, että jos pidän ruokavalioni muuten vähäsuolaisena niin pieni annos kimchiä päivässä ei tule kaatamaan hyvinvointiani tai turvottamaan minua palloksi. Toinen muutos on se, että Soulissa ei välttämättä ole niin helposti saatavilla kasvipohjaisia tuotteita kivijalkamyymälöissä. Olemme kuitenkin vihdoinkin (VIH👏DOIN👏KIN!!) saaneet joitakin Alpron kasvipohjaisia jugurtteja Coupangiin (valtava etelä-korealainen nettikauppa) eli kasvipohjaisia jugurtteja ei välttämättä tarvitse enää valmistaa itse maitohappobakteerivalmisteella! Mitä luksusta!! :D
Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä, miten onnellinen olen tästä, sillä go to aamupalakseni on muodostunut Alpron vaniljan makuinen kreikkalainen jugurtti, johon lisään granolaa/mysliä ja marjoja/hedelmiä. Halpaa lystiähän tämä ei Soulissa ole, sillä yksi perus 400 gramman tönikkä tuota jugurttia maksaa lähes 10 euroa! Voisin oikeastaan joskus tehdä pienen hintavertailun Suomen ja Korean ruokakorieni välillä, sillä Soulissa vietetyn ajan jälkeen olen harvemmin enää kauhistellut hintoja Suomessa... :D Joka tapauksessa kasvipohjainen ruokavalio tarkoittaa hieman enemmän suunnitelmallisuutta sen takia, että en voi vain kävellä lähikauppaan ja löytää sieltä samanlaista valikoimaa kuin Helsingin lähikaupoistani löydän.
Soulissakin pyrkimyksenäni on kuitenkin jatkaa nykyistä ruokavaliotani niin pitkälle kuin mahdollista. Ihoni kuplinnan osalta olen miettinyt onko kyseessä kuitenkin reaktio maitotuotteisiin, joten voi olla, että kokeilen jossain kohtaa vähentää niiden syöntiä aivan minimiin ja katsoa sitten muuttaako tuo mitään! Lisäksi pyrin vähäsuolaisuuteen, mutta rasvoja en aio syynätä liiaksi Soulissakaan ja keskityn vain siihen, että saan pääosin hyviä rasvoja.
Hyvinvointiin kuuluu tietenkin myös tärkeänä osana liikunta, joka on pysynyt
elämässäni nyt säännöllisemmin pidempään kuin moneen, moneen vuoteen! Edes
epäonnistumiset ruokailuissa eivät ole enää aiheuttaneet sitä, että olisin
lopettanut myös liikkumisen, mistä olen todella helpottunut, ylpeä ja
onnellinen. Tällä hetkellä huomaan kuitenkin, että viikkoliikuntani etsivät
hieman muotoaan. Tanssitunnille olen pyrkinyt menemään kerran viikossa, samoin
lenkeillä olen käynyt 1-2 kertaa viikossa, mutta muuten en ole päässyt ihan
tavoitteisiini.
Liikuntamuotoina olen siis ainakin nyt tälle keväälle miettinyt tanssia, lenkkeilyä ja salitreeniä sekä välillä joogaa. Salitreenin tarkoituksena on vahvistaa alaselkää, reisiä sekä sääriä ja näiden jälkimmäisten treenauksen taas on tarkoitus auttaa pitämään polviongelmat poissa, jotta lenkkeily sujuu. Alaselkä taas kokee kovia sekä tanssitunneilla että lenkeillä, joten siitäkin täytyy pitää huolta! Alkuperäisenä suunnitelmanani oli juosta tänä vuonna puolimaratoni, mutta koska en tiedä, missä tulen majailemaan I:n palvelusajan jälkeen niin en uskalla ilmoittautua mihinkään tapahtumaan ainakaan vielä. Voihan sen 21 kilometriä juosta itsekin, mutta jotenkin haluaisin tavallaan "juhlistaa" tuota saavutusta juoksemalla se jossain juoksutapahtumassa.
Tällä hetkellä etenkin hapenottokyvyssäni on paljon kehittämisen varaa ja lisäksi olen huomannut, että nilkkani ja sääreni tuntuvat usein juostessa hieman inhottaville. Tiedän kuitenkin, että nuo oireet helpottuvat, kun paino laskee alle 60 kilon, joten nyt vain tasaisesti terveellistä ruokaa ja liikuntaa niin tuo tulee helpottamaan! Hyvä asia on se, että tiedän kehittyväni todella nopeasti, kun vain pääsen kunnolla säännöllisten treenien makuun.
Tanssin osalta olen jo nyt ottanut isoja edistysaskeleita, vaikka tunteja on kertynyt vasta neljä, samoin juokseminen otti edistysaskeleita, muuuutta nyt voin myöntää, että minulla tulee olemaan lenkkeilyssä parin viikon tauko. Tällä viikolla en nimittäin halua käydä lenkillä ihan vain siitä syystä, että olen todella turvonnut, joten tiedän lenkin olevan todella kivulias...
Tässä tämän hetken suunnitelmiani! Voin joskus myöhemmin tehdä erikseen jonkinlaisen miten treenasin ja söin viikossa-postauksen, mutta nyt täytyy vain ensin ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä lyömään noita rutiineita kiinni arkeen. ;) Hyvää kohta alkavaa viikonloppua ja ystävänpäivää kaikille! ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti