ɴᴏᴡ ᴘʟᴀʏɪɴɢ:
ɪᴋᴏʟɪᴋꜱ - ᴘᴇʀꜰᴇᴄᴛʟʏ ɢᴏ
2:43 ──────❍── 3:43
↻ ⊲ Ⅱ ⊳ ↺
Paino 60,9 kg
Rasvaprosentti 25.3%
✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥
Anteeksi, että olen taas kadonnut hetkellisesti! :( En voi sanoa muuta kuin että siltä tämä kaikki on tuntunut myös omassa elämässäni: elämä on on ja off, siellä ja täällä, yksi askel eteenpäin ja iso loikka taakse. Kuitenkin tämä viikko on tuntunut todella käänteentekevältä viikolta elämässäni eikä pelkästään tuntunut, vaan se on ollut sitä.
Olen jo pitkään miettinyt, että tarvitsisin
tanssilajin, jota voin harrastaa yksin missä sitten ikinä olenkin.
Torstain alkeistunti jännitti minua aivan kamalasti ja olin jo perumassa sinne menoa, mutta onneksi en perunut, sillä tunti oli aivan tajuttoman ihana! Tanssiessa tuntui siltä kuin verisuoniini olisi hiljalleen virrannut kaikki muistoni ja loppujen lopuksi olin paljon, paljon parempi kuin olin koskaan ajatellutkaan. Perjantain tunti oli vieläkin parempi ja olen ollut tästä todella innoissani! Jazz on totta kai varmasti aina se sydäntä lähimpänä oleva tanssilaji, mutta sitä on niin paljon vaikeampaa harrastaa yksin sen tasoisena kuin minun pitäisi.
Niinpä tanssi on nyt vihdoinkin saapunut elämääni niin, että en ole enää sidottuna mihinkään sijaintiin!
Lauantaina minut kutsuttiin juhliin, joissa pitkästä aikaa hmm... Matkustin, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Juhlat olivat vain kutsutuille ja niille, jotka vain sattuvat tuntemaan oikeat henkilöt ja olen osallistunut niihin aiemminkin, mutta en ole koskaan erityisesti innostunut kyseisestä skenestä. Kuitenkin nyt tuntui jotenkin siltä, että siellä olisi jotain minua varten ja niin todella olikin.
Alkuun se kaikki tuntuu aina jotenkin pelottavalta. On pimeää ja vain siellä
täällä hohtaa valoja. Olet kuin oudossa luolassa, keskellä suurta joukkoa
tuntemattomia. Mutta ne tuntemattomat ovat juuri se, joka loppujen lopuksi saa
sinut rauhoittumaan, sillä se vilpittömän rakkauden, hymyn ja naurun määrä on
jotain, mitä on vaikeaa kokea muualla. "Pakko sanoa, Minni, et oon tosi yllättynyt siitä, että sä oikeasti tulit tänne!" Niin minäkin.
Kun basso painautui kehooni ja nauroin lävitse lukuisten laulujen, tuntui siltä kuin minusta olisi yhtäkkiä pöllähtänyt ilmaan jotain sellaista väriä, jota en koskaan aiemmin ole nähnyt. Jokin muisto, jokin minua aloillaan pitänyt voima, tunne tai ajatus. Katselin, kun tuo kevyeltä pölyltä näyttänyt väri leijaili huoneessa yläpuolellamme ja mietin, miten minussa oli joskus ollut jotain noin outoa. Jotain sellaista, jota en ollut koskaan saanut taivuteltua sanoilla sellaiseen muotoon, jotta olisin voinut tehdä siitä nätin lankakerän ja päästänyt siitä sen jälkeen irti.
Tuo yläpuolellani leijaillut pöly oli jokin outo minun vääränlaisista luistani murskattu pilvi, jonka olemassaolosta minulla ei ollut aiemmin minkäänlaista tietoa. Olin vain ihmetellyt sitä, miksi jotkin tietyt asiat olivat aina niin vaikeita ja miksi halusin aina takaisin joihinkin outoihin hetkiin. Huoneisin, joissa en ollut koskaan tuntenut olevani turvassa.
Tuossa hetkessä oli kuin kaikki ympärilläni olisi hetkeksi hidastunut lähes paikoilleen, kun tuijotin tuota pölyä, joka hiljalleen hajosi bassoon, hikeen, savuun ja tanssiviin ihmisiin. Se oli loppujen lopuksi kuin pieni tähtisade, joka satoi tanssijoiden päälle ja lopetti olematta olemassa sellaisessa muodossa, jossa se oli minussa kaiken tämän ajan asunut.
Palasin aamuyöstä kotiin väsyneenä ja niin kovin onnellisena ja helpottuneena ja heräsin tähän päivään yllättävän virkeänä. Oikeastaan tuntuu siltä, että tänään olen ollut enemmän hereillä kuin muina päivinä tällä viikolla. En ole kertonut läheisimmille ystävilleni tai I:lle mitään eilisestä, sillä en halua, että he alkavat pelätä sitä, että putoan sellaiseen elämään, jossa ei ole enää mitään muuta kuin tuo maailma. Sillä niin ei todellakaan ole nyt(kään) käymässä.
Tuntuu ihanan uudelta. Tanssi. Tänään aamulla juostu yhdeksän kilometrin lenkki, josta pääsen jatkamaan kohti puolimaratonmatkan tavoittelua. Tämä niin kovin kaunis ja aurinkoinen sunnuntaipäivä, joka värjää hetkellisesti kaikki Helsingin katot kesän värisiksi. Ja huolimatta siitä, että en haluaisi palata takaisin töihin huomenna, olen kiitollinen siitä, että saan taas kunnon ruokailurytmin. On paljon helpompaa kestää nälkää, kun koko päivä on tarkasti rytmitelty.
Olen päättänyt palata takaisin tiukkaan RT4-ruokavalioon niin, että saan hetkellisesti aivan kunnon miinukset, koska minun on saatava tämä kuvottava kuutosella alkava luku pois elämästäni. Sitten syön enemmän, mutta edelleen RT4:n mukaisesti. Se on oikeasti ainoa tapa syödä, jolla saan kaiken, minkä haluankin enkä malta odottaa sitä, kun olen taas antanut tuolle elämäntavalle koko elämäni ja saan nähdä sen, mitä ihmeitä kehossani tapahtuu.
Tässä loppukesän auringossa minussa on läiskähtänyt jokin alkukevään herääminen ja olen siitä niin uskomattoman kiitollinen. Kaikki ne rakkaat ihmiset, joiden kanssa olen saanut tämän viikon viettää... Kaikki se, mistä olen saanut päästää irti ja jota en ole miettinyt hetkeäkään tällä viikolla ennen tätä lyhyttä hetkeä, kun kirjoitan tätä tekstiä. Kaikki se uskomattoman ihana, joka on vielä edessä. Se suloinen, lyhyt viesti Linessa, johon saan taas aamulla herätä, kun I on toivottanut minulle hyvää huomenta sydänemojin kera.
Vaikka niin moni asia on edelleen rempallaan elämässäni, tuntuu siltä kuin juuri nyt eläisin jo siinä, millaista elämäni tulee olemaan. Ja jos tämä tosiaan on esimakua siihen, niin en malta odottaa, että saan elää tällaista onnea joka ikinen päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti