Ehkä huomaattekin, että blogi on suurin piirtein taas jaloillaan. Löysin onnekseni yllättävän monen vanhan merkinnän blogin varmuuskopioiden ja sähköpostini luonnoksista, mutta kaikkea en saanut palautettua ja osa teksteistä on omasta paperipäiväkirjastani otettu versio. Ei se, minkä olin alun perin kirjoittanut tänne.
Uskallan palata ainakin väliaikaisesti, koska tiedän, että henkilö X:stä ei hetkeen tule olemaan harmia. Menen kuitenkin edelleen päivä kerrallaan ja yksi vaihtoehto on vieläkin salainen blogi, mutta en vielä tiedä, miten pystyisin varmentamaan, että sinne haluavat eivät ole henkilö X...
Joka tapauksessa tämän viikon saldo onnistuneissa päivissä on nyt 3/4. Maanantaina söin lihaa ja juustoa ciabattan sisällä ja lisäksi söin vähän karkkia "jälkiruoaksi". Muina päivinä olen pysynyt kurissa, vaikka voin sanoa, että etenkin eilen herkutteluhimot puskivat päälle kovaa.
Mietin mitä kaikkea haluaisin syödä viikonloppuna... Rapeaksi paahdettuja, mausteisia ristikkoperunoita majoneesilla, kananugetteja tai sipulirenkaita, jäätelöä, chew ja spit tyylillä karkkeja, kaksi munapasteijaa... Niin iso osa minusta oli jo antamassa tuohon luvan, mutta sitten kysyin itseltäni milloin tämä päättyy, jos en itse lopeta sitä NYT?
Suolistobakteereilla menee kaksi viikkoa uusiutua ja tiedän, että jos nyt kahden viikon ajan syön pääosin terveellisesti, niin mielihalut katoavat, koska olen ruokkinut lähes ainoastaan vain hyvää bakteerikantaa fiksuilla valinnoilla. Jos nyt syön huonoja rasvoja, suolaa, lisäaineita ja valkoista sokeria, ruokin huonoja bakteereita ja ylläpidän riippuvuutta ikuisuuteen asti, kunnes katkaisen tuon syklin.
En voi odottaa jotain maagista uutta viikkoa, jolloin kaikki sujuu automaattisesti hyvin. Ei, minun on nyt valitettavasti rämmittävä hetken aikaa suossa, jotta saan riippuvuudet selätettyä ja sen jälkeen minun täytyy pitää huolta siitä, että pysyn kaidalla tiellä. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Ja myös sen takia olen luvannut itselleni jotain pieniä herkkuja tälle ja ensi viikolle, jotta saan edes jollain tavalla "kevennettyä" tätä aloitusta.
Osittain tuntuu ahdistavalta ja hävettää, että en saa enää revittyä itsestäni tarpeeksi joko inhoa tai itsekuria, jotta saisin kerralla katkaistua kaiken roskan pois elämästäni. Mutta sitten muistutan itseäni siitä, että vuonna 2021 aloitin myös tekemään muutoksia pikku hiljaa ja silti pääsin lopulta niin uskomattomiin tuloksiin kuin pääsin. Ah, rasvaprosentti 18, en malta odottaa sinua... Joten nytkin minulla on lupa valaa ensiksi pohja ja sen jälkeen vasta ryhtyä rakentamaan.
Tähän päivään ison plussan on myös tuonut se, että eilisen kotisalitreenin jäljiltä lihakset ovat kipeinä ja tätä tunnetta on ollut ikävä! Haluaisin myös aloittaa ihan kunnolla juoksemisen, jonka siis tietenkin aloitan vain muutamasta kilometristä ja katson, miltä kehossa tuntuu. Juoksemisen voi aloittaa, kun synnytyksestä on kulunut noin kolme kuukautta ja itse olen ensi viikolla neljän kuukauden kohdalla.
Joten ehkä tästä tulee myös jonkinlainen juoksupäiväkirja! Katson ensimmäiset viikot, miltä tuntuu ja sitten ryhdyn mahdollisesti kasvattamaan lenkkien määrää esimerkiksi puolella kilometrillä per viikko ja katson taas, miltä se tuntuu. Minulla on niin tuskastuttavan ikävä niitä aikoja, kun tavallinen viikonloppuaamun juoksulenkkini oli yli kymmenen kilometriä ja juoksin koko matkan kevyesti 11-12 km/h vauhtia.
Miten elossa tunsinkaan olevani, kun maisema vilisi ohitseni ja tervehdin vastaantulevia aamulenkkeilijöitä, vaikka en edes asunut siellä, missä juoksin. Mutta se oli aamulenkkeilijöiden salainen sopimus: siihen aikaan sunnuntaina lenkkeilijät olivat automaattisesti ystäviäsi.
Ehkä tässä riittämiin tekstiä tälle torstaille! Kokeilen ensimmäistä lenkkiä joko lauantaina tai sunnuntaina ja raportoin sitten, miten meni. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti