syönyt mitään epäterveelliseksi luokiteltavaa.
✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥
Täydellisiä päiviä on kertynyt jo ihan mukavasti ja sanoisin, että onnistuneita päiviä on lisäksi kaksi lisää. En kuitenkaan voi täysin laskea niitä täydellisiksi sillä esimerkiksi tämän viikon maanantaina söin I:n siskon seurassa leivonnaisen, jonka kaloreita, rasva ja sokerimäärää en edes uskalla ajatella... Muuten kuitenkin söin terveellisesti.
Turhauttaa, että en pääse vaa'alle tai saa otettua mittoja, koska siinä vaiheessa, kun tunnen, että ylimääräinen aamuturvotus on kadonnut, vatsani alkaa yleensä turvota kivuliaaksi palloksi. Palaudun yhtäkkiä raskauden kuudennelle kuulle ja kipu helpottaa hieman, kun syön jotain, mutta outo jomotus ja lievä turvotus jää päälle koko loppupäiväksi.
En tiedä johtuuko tämä siitä, että tämä on ensimmäinen kokonainen viikko, kun en ole syönyt maitohappobakteereita, mutta aion varuiksi palata takaisin syömään niitä. Ei, en halua elää koko loppuelämääni riippuvaisena niistä, mutta jos ne auttavan tässä ns. alkuvaiheessa, kun olen vasta palailemassa ortoreksiaan ja totutan suolistoa terveelliseen, kuitupitoiseen ruokaan niin olkoon.
Tunnen ja tiedän kuitenkin, että olen hoikistunut hieman. Ainakin ylimääräinen vesi on lähtenyt. Treeneihin ja päiviin on tullut lisää energiaa, herään pirteämpänä kuin hetkeen ja mielialani on pysynyt pääosin tasaisena. Kuitenkin luulen, että synnytyksen jälkeiset hormoniheilahtelut ovat edelleen aiheuttaneet välillä sitä, että tipun maailman huipulta hetkeksi lähes itkemään ja sitten muutaman tunnin päästä tunnen oloni jo ihan normaaliksi.
Viime sunnuntaina en käynytkään sunnuntaina juoksulenkillä ja se hieman harmittaa, mutta toisaalta tuossa päivässä oli jotain todella ihanaa. Menimme H:n kanssa I:n vanhemmille, jonka luona I:n äidin äiti nykyään asuu ja oli jotenkin niin liikuttavaa, miten onnellinen I:n mummo on aina H:n seurassa. Hän tuntuu nuortuvan kymmenen vuotta ja nauttivan elämästä aivan uudella tavalla, kun saa ihmetellä maailmaa H:n kanssa.
Tämän viikon sunnuntaina aion kuitenkin pitää lupaukseni. Tai ehkä jo perjantaina. Sunnuntaina tosin ilmeisesti sataa ja lämpötila putoaa 22-asteeseen, joten ehkä se olisi parempi lenkkeilypäivä kuin aurinkoinen 24-asteen perjantai, jolloin luultavasti haluan vain kävellä pienen ikuisuuden valossa kimaltelevassa Soulissa.
I tulee käymään muutaman päivän kotilomalla ensi kuun alussa ja toivon, että olen siihen mennessä hoikistunut hieman. Tullut enemmän oman itseni näköiseksi. Tällä viikolla olen joka aamu herättyäni liu'uttanut käsiä kylkieni luita pitkin ja hymyillyt sille, miten ylävartaloni alkaa tuntua hassulla tavalla ohuemmalta. Kuin iho olisi jotenkin pingotettu eri tavalla minun ylleni, vaikka oikeasti sen ihon alta vain on lähtenyt turhaa täytettä.
Mietin pitkään haluanko tehdä jotain tavoitteita lokakuulle, mutta en usko. Tällä hetkellä haluan jatkuvan, pysyvän elämän kuukausitavoitteiden sijaan. Toki vuoden lopun tavoitteita olen miettinyt, joten ehkä niitä rytmittämään jonkinlaiset kuukauteen sidotut tavoitteet voisivat olla järkeviä. Toivon, että ehdin viikonloppuna kunnolla istua alas ja pohtia noita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti